Kolumnit Uutiset

Kirpputori houkuttelee kuluttamaan

Pelastusarmeijan kirpputorilla haisi.

Hämärissä huoneissa oli röykkiöittäin tummanpuhuvia vaatteita ja kenkärajoja. Ihmiset hiipivät hyllyjen välissä puolikyyryssä, kuin häpeillen.

1970-luvun kirpputoreilla löyhkäsi häpeä, pöytäviina ja köyhyys. Toisten vaatteiden käyttäminen oli rumaa. Kirpputoreilla käytiin vain, kun oli aivan pakko ja silloinkin salaa.

Sitten oli tietenkin meikäläisiä, niitä jotka luikkivat kirpputoreilla palestiinalaishuivit hilpeästi lepattaen. Parilla markalla ostettu takkirähjä seurasi vauhdikkaan kantajansa matkassa vuosikausia.

Kirpputorit saivat kantaa Suomessa sata vuotta epämääräisyyden leimaa ennen kuin niistä tuli hyväksyttyjä. Nyt niitä syntyy koko ajan lisää ja kauppa käy kiivaana niin netissä kuin kivijalassakin.

Hämeenlinnan kirpputorien historia ulottuu niinkin kauas kuin 1870-luvulle. Käytetyn tavaran myynnin aloittivat juutalaiset komeassa narinkassaan Rantatorin laidalla. Käytettyjen vaatteiden kauppa kannatti, sillä köyhiä on ollut kaikkina aikoina.

Enää kirpputoreilla ei tehdä hyväntekeväisyyttä, eikä myydä lumppuja. Kirpputoreilla tehdään bisnestä ja vielä ihan hyvää sellaista.

Rahaa alkoi tulla jo 1990-luvun laman aikana ja kehitys on jatkunut samana 2010-luvulle. Kirpputoreilla on alettu myydä laatua ja kierrättämisestä on tullut trendi. Monelle kirpputorit ovat ajanvietettä, jonne mennään tappamaan aikaa.

Koskaan aikaisemmin ei Hämeenlinnassa ole ollut yhtä paljon kirpputoreja kuin nyt.

Nopealla laskutoimituksella saa kaupungista kasaan kymmenen kirpputoria. Myyjät jonottavat pöytää viikkokausia.

Ihan ongelmatonta ei kirpputorikauppa ole.

Kirpputorit oikeastaan vain houkuttelevat meitä kuluttamaan entistä enemmän. On helppo ostaa tarpeetonta, kun se ei maksa juuri mitään. Samaan aikaan, kun me tyhjennämme kotiamme tavarasta, ostamme sinne uutta.

Tavaran määrä on vakio. Se vain kiertää kodista toiseen.

Olen itse raahannut kirpputoreilta kotiini kaikkea kummallista vain puhtaasta ostamisen ilosta.

En ole vieläkään keksinyt käyttöä vanhoille kainalosauvoille, ikäkululle lankulle tai Marimekon paidalle, joka survoo uhkeuteni kuin makkaran kuoreen. Tekohampaat jätin sentään ostamatta. Rajansa se on meikäläiselläkin.