Uutiset

Kissakoti kitkuttelee kuukausi kerrallaan

 

– Ilman lahjoittajia ja vapaaehtoisia me emme selviäisi. Mutta esimerkiksi kissanhiekkarahat kaivetaan aina kuukaudeksi kerrallaan jostain, tämä on jatkuvaa rahojen laskemista, sanoo Tanja Kuisma kuvaillessaan Kissakoti Kattilan arkea.
 
Hän sanoo, että Kattilan pyörittäminen on raskasta, kun rahojen ja toiminnan loppuminen on koko ajan pelkona.
 
– Terveiden kissojen lopettaminen olisi kamalaa. Näihin kiintyy varsinkin sen takia, että moni kissa on kokenut kovia ennen tänne päätymistään.
 
Kattila on sinnitellyt pystyssä sen jälkeen, kun sitä ylläpitävä yhdistys hävisi löytöeläinten vastaanotosta järjestetyn kilpailutuksen vuonna 2010. Talous oli tiukoilla sitä ennenkin, mutta kaupunki maksoi löytökissojen vastaanotosta ja hoidosta Kattilalle viime vaiheessa noin 30 000 euroa vuodessa.
 
Välillä tulee ihania yllätyksiä
Kattila pyörii nykyisin lahjoitusten sekä esimerkiksi myyjäisten ja kirpputorimyynnin varassa. Sitä ylläpitää Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry.
 
– Aina välillä tulee ihania yllätyksiä. Hiljattain esimerkiksi eräs aivan muualla päin Suomea asuva nainen toivoi saavansa 50-vuotispäivänään lahjat rahana, ja rahat hän lahjoitti meille, palkkatuella Kattilassa työskentelevä Kuisma kertoo.
 
Kattilan suurimpia menoeriä ovat 1 100 euron kuukausivuokra, eläinlääkärimaksut sekä kissanhiekka ja ruoka.
 
– Anoimme vuokraan jonkinlaista alennusta ja kävikin juuri päinvastoin eli vuokra nousi. Kissanruokaa saamme onneksi lahjoituksena muutamasta kaupasta. Lisäksi ihmiset tuovat vaikka purkin kerrallaan, ja se on kaikki erittäin tervetullutta, Kuisma sanoo.
 
Hän on tyypillinen kattilalainen, sillä hän oli mukana palkattuna työntekijänä jo aiemmin, ja on nyt palannut takaisin. Tosin vapaaehtoistyötä hän on tehnyt koko ajan.
 
Hänen lisäkseen kissakodin toiminnasta huolehtivat harjoittelijat, tettiläiset, kuntoutujat ja vapaaehtoiset.
 
– Meitä on päiväsaikaan nyt tässä kolme henkilöä, eli tilanne on parempi kuin yleensä. Mutta päivät venyvät, erittäin harvoin lähden täältä kello 15, kun työaika päättyisi, Kuisma kertoo.
 
Usein hän käy Kattilassa myös viikonloppuisin, vaikka silloin kissoista ja tiloista huolehtivat vapaaehtoiset. Nyt vapaaehtoisringissä on viisi henkilöä ja lisää väkeä kaivattaisiin mukaan.
 
Kissan kaipuu houkutteli mukaan
Yksi vapaaehtoisista on Vilma Lahdenperä, joka aloitti Kattilassa 12-vuotiaana.
 
– Halusin silloin meille kissan, mutta en saanut, ja siksi aloin käydä Kattilassa. Hyvin pian meille tuli kotiinkin kissa, mutta olen jatkanut täällä käymistä siitä lähtien, 19-vuotias Lahdenperä kertoo.
 
Hän käy Kattilassa pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin, ja kertoo, että väillä touhu huvittaa itseäkin.
 
– Olisihan kotonakin siivottavaa, mutta mieluummin tulen tänne siivoamaan ja huolehtimaan kissoista, hän kertoo.
 
Taimi Suoranta on yksi Kattilan äideistä. Hän oli kuvioista pois monta vuotta, mutta on nyt palannut vapaaehtoiseksi. Kissakodin edeltäjä eli löytöeläintalo perustettiin tammikuussa 1995.
 
– Olin mukana eläinsuojeluyhdistyksessä ja minulla oli itsellä paljon kissoja. Siitä syntyi ajatus perustaa löytöeläintalo. Se toimi aluksi muutaman kuukauden Lepaalla, mutta sitten siirryimme kaupunkiin, ensin Aittatielle, hän muistelee.
 
Nykyisin Kattila toimii Vanajantie 10:n kolmannessa kerroksessa. Aiemmin sillä oli suuremmat tilat saman rakennuksen alakerrassa.
 
Taimi Suoranta pitää kirpputoripöytää Kantolan Kammarissa ja lahjoittaa sen tuoton Kattilalle. Myytävää kertyy kattilalaisten omista nurkista, ja paljon myös lahjoituksina.
 
– Me saamme todella paljon tavaraa myytäväksi. Lisäksi moni vapaaehtoinen tekee käsitöitä myyjäisiin ja kirpputorille, Tanja Kuisma kertoo.
 
Kattilan hyväksi myydään tavaraa kolmella kirpputorilla, ja yksi vapaaehtoisista eli Tuula Jokinen huolehtii tavaravarastosta. (HäSa)