Uutiset

Kiukuttelevia kirjailijoita sorron keskellä

Kun suuri ja pieni törmäävät, pieni kerää sympatiat. Täsmälleen näin kävi kirjankustantamo WSOY:n ja kirjailija
Sofi Oksasen yhteenotossa.

Tarkennetaan sen verran, että juuri WSOY on hirmuinen sortaja ja Oksanen hentoinen sorrettu.

Ihmisen ajatteluun on juurrutettu ajatus syyllisestä ja mielellään yhden osapuolen syyllisyydestä. Kun avioliitto leviää, läheisten on valittava puolensa, kahta syyllistä eroon ei tahdo löytyä.

WSOY:sta teki suuren syyllisen väite Oksaselle annetuista potkuista, vaikka tosiasiassa WSOY vapautti kirjailijan sopimuksesta, päästi tämän lentämään vapauteen, etsimään parempaa kirjataloa.

Hyvin arvostelua kestävä ratkaisu sai monen kirjailijan – ja muun lajin taiteilijan – veren kiehumaan. Lopputulos oli usein tämä: kyllä Suomi on sivistymätön maa ja perinteinen kulttuurin kehto WSOY aivan rappiolla.

Kun mutkia oikaistaan ja tuomioita jaetaan, jotain usein unohtuu. Tässä tapauksessa yksin se, että Oksanen arvioi WSOY:n toimitusjohtajan Anna Baijarsin apinaksi.

Ei Oksasen ajatelmaa oikestaan kyllä unohdettu: se painettiin taka-alalle. Kirjailijahan puhui kuten aidon ja uskottavan taiteilijan tuleekin puhua.

Ja kun arvion esitti taiteilija, äänessä oli sivistyneistön edustaja.

Jos putkimies sanoo työantajaansa apinaksi, se on sivistymättömyyttä ja vaarana on lähtö käräjille kunnianloukkauksesta.

Baijars käyttäytyi Oksasen – jolle menestys on saattanut nostaa keltaista nestettä huisten alapuolelle – ryöpytyksessä sivistyneesti. Hän ei provosoitunut vaan oli hiljaa – ja vapautti Oksasen apinan kanssa työskentelemisen ikeestä.

Parjattu WSOY seisoi kaiken aikaa selkä suorana ja teki samalla yhden vuoden kulttuuriteoista.

WSOY-
pomo Jacques Eijkens peräsi Helsingin Sanomissa (22.6.) kirjailijoilta enemmän kaupallista otetta. Se oli jälleen merkki perinteisen kirjatalon alamäestä.

Että kirjoja myytäisiin 2000-luvulla ajan keinoilla, myös kirjailijaa esiin vetämällä! Ei käy, vastasi kaiku kirjailijapiireissä.

Tämä kääntyy vitsin puolella. Kun WSOY keksi saman, jonka kirjailijat ovat keksineet ajat sitten, nousi meteli kaupallisuudesta ja taiteella huoraamisesta.

Missä ovat kirjailijat, jotka kieltäytyvät julkisuudesta, jos ei muualla niin naistenlehdissä? Kirjailijat pääsääntöisesti suorastaan tunkevat valokeilaan.

Eivätkä kirjailijat puhu vain kirjoistaan: he esiintyvät hyvinkin mielellään kaikkien alojen asiantuntijoina, mikä on rumaa, koska rooli on nakitettu toimittajille.

Kirjailija kirjoittaa, kustantaja markkinoi ja myy kirjoja. Mikä tekee yksinkertaisesta asiasta jotenkin vaikean?

Vielä on kirjailijoita, jotka kuvittelevat kirjatalojen keräävän heille rahaa pyhällä hengellä. Tervetuloa markkinatalouden bisnesmaailmaan, hyvät kirjailijat!

Ei se kirja kauppaamalla huonone.

Päivän lehti

6.4.2020