fbpx
Uutiset

Kivessä on luonnetta

Mosaiikkitaiteilija Virginie Loÿ täyttää hyvin kaikki ne kliseet, joita ranskalaisiin liitetään. Hän on pieni, tumma ja puhelias, eikä säästele käsiään innostuessaan. Tottakai hän tarjoilee vierailleen croisantteja ja nauraa herkästi ja heleästi.

Siihen ne kliseet sitten loppuvatkin.

Espoolaisen kerrostalon alakerrassa työskentelevä mosaiikkitaiteilija sysäsi korkokengät ja jakkupuvun jo vuosia sitten komeroon. Samalla kansainvälisestä kaupasta leipänsä saanut kosmopoliitti vaihtoi näyttöpäätteen vasaraan ja liikeneuvottelut kiviin.

– Olen nyt köyhempi, mutta onnellisempi. Tällä hetkellä ainut murheeni on se, saanko tämän keltaisen kiven mahtumaan juuri tuohon koloon. Olen kotiutunut Suomeen, enkä lähde täältä enää pois.

Se on paljon sanottu naiselta, joka varttui Ranskassa, mutta jonka työ vei hänet asumaan Englantiin, Portugaliin, Italiaan ja Yhdysvaltoihin. Levottomuus kasvoi sitä mukaa, mitä enemmän hän näki eri kulttuureja ja tapasi uusia ihmisiä.

Nyt Virginie Loÿ sanoo löytäneensä mosaiikin ansiosta henkisen kotinsa.

– Mosaiikki valitsi minut. Olen suhtautunut siihen alusta asti hyvin kunnianhimoisesti. En ole koskaan pelännyt virheitä, sillä virheistä oppii. Mosaiikissa en kuitenkaan virheitä hyväksy, Virginie puuskahtaa.

Mosaiikki tulee

Pienistä paloista tehty kuvapinta, mosaiikki, on ollut aina sivussa taiteen valtavirrasta. Yleensä lasista, kivestä tai vaikka keramiikasta syntyneitä mosaiikkeja on tehty jo tuhansia vuosia, mutta Suomen mosaiikkiperinne on olematonta.

– Kun puhutaan mosaiikista, ei tarkoiteta lopputulosta, vaan tekniikkaa, Virginie Loÿ korostaa.

Kun Virginie Loÿ hurahti mosaiikkiin, joutui hän kouluttamaan itsensä ulkomailla. Koulutus antoi rohkeutta avata Espooseen oma mosaiikkistudio, jossa hän on kolmen vuoden ajan kurssittanut suomalaisia harrastajia.

– Oman studion avaaminen oli uhkarohkeaa. Kahden vuoden kuluttua kuitenkin huomasin, että kiinnostus mosaiikkia kohtaan lisääntyy koko ajan. Nyt saan tästä jo leipäni.

Viime vuonna julkaistiin ensimmäiset alaa käsittelevät kirjat suomeksi. Myös erilaisten mosaiikkikurssien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

– Tuntuu, että mosaiikki on tullut ennen kaikkea sisustukseen. Ihmiset haluavat tehdä itse ja he uskaltavat olla persoonallisia. Suomalaiset eivät ole enää niin tummansinisiä ja beigejä kuin 13 vuotta sitten, kun minä muutin maahan.

Mosaiikin suosion nousuun on vaikuttanut ennen kaikkea se, että sitä on alettu käyttää entistä enemmän julkisissa tiloissa ja taiteessa. Virginie Loÿ on pitänyt useita näyttelyitä ja valmistelee parhaillaan ensi vuonna avattavaa näyttelyään 52+1. Näyttelyn punaisena lankana kulkee suomalaisten suhde luontoon.

Virginie Loÿn mosaiikit eivät suostu olemaan vain tasaisia seinäpintoja, vaan ne voivat olla vaikka palloja tai muodostaa keittiöön rajoja rikkovan mosaiikkitaideteoksen, joka on yhtä polveileva kuin tekijänsäkin.

– Mosaiikista tuskin tulee koskaan trendikästä. Se tulee aina olemaan vähän sivussa, sillä se on tekniikkana työläs ja hidas. Silti mosaiikki tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Sen voima on ennen kaikkea väreissä ja muodoissa.

Virginie Loÿlle mosaiikki on elämäntapa. Mosaiikki on tapa tuottaa iloa ja väriä ihmisille.

– Niin pitkälle en ole kuitenkaan vielä mennyt, että kokoaisin kotonanikin palapelejä. Se on oikea mosaiikkiväen ammattitauti, Virginie Loÿ nauraa hersyvästi. (HäSa)

Palapelejä kivestä

Mosaiikki on työ, joka koostuu erillisistä paloista. Leikatut tai rikotut palat liimataan alustalle yhdeksi kokonaisuudeksi ja niiden väliin lisätään saumalaasti.

Noin 4000 vuotta vanha tekniikan materiaalina käytetään yleisimmin esimerkiksi marmoria, smaltia eli värilasia tai kiveä. Mosaiikkia voi tehdä kuitenkin melkein mistä vain: napeista, makaronista tai jopa pillereistä.

– Mosaiikin viehätys piilee siinä, ettei sitä varten tarvitse hankkia välttämättä kalliita materiaaleja. Tavallisista seinäkaakeleistakin saa hienoja töitä. Kiven rikkomisessa käytettävä vasara löytyy varmasti joka kodista, eivätkä mosaiikkipihdit maksa maltaita.

Mosaiikki kestää kuumaa ja kylmää, kosteaa ja kuivaa, kunhan muistaa sen käyttötarkoituksen työtä tehdessään.

– Mosaiikkia on käytetty pitkään lattioissa, kirkoissa, kylpylöissä ja vaikka metroasemilla. Se on arkista taidetta, joka kuvaa arkisia asioita ja on siellä, missä ihmisetkin. Siinä on mosaiikin viehätys.

Mosaiikki oli erityisen suosittua antiikin Roomassa. Kristinuskon myötä mosaiikkien käyttö yleistyi myös muualla kuin lattioissa tai seinissä. Mosaiikin merkitys muuttui kauniista koristeesta erilaisten sanomien välittäjäksi. Niinpä tekniikkaa käytettiin ennen kaikkea uskonnolliseen viestintään.

Mikään kestosuosikki mosaiikki ei kuitenkaan koskaan ole ollut. Esimerkiksi 1400-1900-lukujen välisenä aikana sitä käytettiin harvoin. Pikkuhiljaa mosaiikki tuli kuitenkin taas suosituksi ja sitä käytetään nykyään ennen kaikkea julkisissa tiloissa ja erilaisten arkkitehtiprojektien osana.

Menot