Uutiset

Kohta se on taas täällä

Kuume nousee nopeasti, lihaksia ja päätä särkee, on huono olo kunnes tulee yskä, kurkku on kipeä ja räkä lentää. Sitähän se on, kausi-influenssaa, mutta mistä se tulee joka talvi?

Tauti tulee idästä
Jossain päin Aasiaa sika ryömii riisipellolla ja saa influenssavirustartunnan ankkojen ja hanhien ulosteista. Maanviljelijä on päästänyt linnut pellolle sadonkorjuun jälkeen, kuten tapana on.

Viljelijällä itsellään on influenssa, mutta hän ei malta pysyä pedissä, vaan touhuaa pihalla sikojen ja ankkojen kanssa. Pärskityttää, mutta nenäliinaa ei ole. Keltaiset räkäklimpit sinkoilevat ympäriinsä.

Tunnetusti kaikkiruokainen sika saa elimistöönsä linnun ulosteiden lisäksi viljelijän hengitystielimaa. Influenssavirukset aloittavat sukukokouksen, jossa vaihdetaan innolla geenijaokkeita.

Viljelijällä on vaimo, joka on säästynyt miehensä influenssalta. Hän menee pihaan ruokkimaan kanoja. Vieressä oleva sika aivastaa, ja limapisarat lentävät päin naista. Sika on saanut hybridi-influenssaviruksen, jossa on aineksia sekä viljelijän että lintujen kantamista viruksista.

Siassa syntynyt virus tarttuu emäntään ja lisääntyy hänen hengitysteissään. Emännältä virus hyppää perheen poikaan.
Poika ehtii kahtena päivänä kouluun ennen kuin hänen huomataan sairastuneen. Hän on ehtinyt erittää paljon influenssaviruksia ennen taudin oireiden ilmaantumista. Muutama luokkatoveri saa tartunnan.

Jotenkin näin saattaa syntyä seuraava koko maapallon kiertävä influenssapandemia. Pandemiaksi kutsutaan virustauteja, jotka leviävät vähintään kahteen maanosaan ja jonka aiheuttava virus ei ole ennestään levinnyt väestön keskuudessa. Tällöin se aiheuttaa suurta sairastuvuutta.

Edellisestä pandemiasta, vuoden 2009 sikainfluenssasta (H1N1), selvittiin lopulta melko vähällä kaikesta kohusta huolimatta.

Tavallinen kausi-influenssa tulee taas yhtä varmasti kuin talvi. Seuraavaa pandemiaa sen sijaan ei pysty ennustamaan kukaan. Vain se on varmaa, että se tulee.

Se tulee joka talvi
Se tulee joka talvi, ja 5-15 prosenttia kansasta saa tartunnan. Terveille aikuisille hoidoksi riittää viikon tai kahden vuodelepo, mutta sairaille, vanhuksille ja lapsille influenssa saattaa aiheuttaa jälkitauteja, jotka voivat viedä sairaalahoitoon. Pahimmassa tapauksessa voi mennä henki esimerkiksi keuhkokuumeen seurauksena.

Influenssaviruksia on kolmea eri tyyppiä (A, B ja C), joista tyypit A ja B aiheuttavat äkillistä ylempien hengitysteiden tulehdusta, jota kutsutaan influenssaksi.

Alun perin influenssavirukset ovat lintujen viruksia, mutta niitä esiintyy myös nisäkkäissä, yleisimmin sioissa ja hevosissa. Ihmiseen nämä virukset tarttuvat helpommin muista nisäkkäistä, mutta myös tartuntoja linnuista ihmiseen esiintyy.

Virus kiertää maapalloa kaataen ihmisiä petiin talvella pohjoisella pallonpuoliskolla ja meidän kesäkuukausina eteläisellä pallonpuoliskolla. Tutkijat ovat ihmetelleet, miksi influenssavirus pitää talvesta. Tavalliset flunssa- ja nuhakuumepöpöthän alkavat levitä pian kesälomien jälkeen, mutta influenssa tulee vasta vuodenvaihteen tienoilla.

Amerikkalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen, että talven pikkupakkaset ja kuiva ilma tarjoavat influenssavirukselle parhaat tarttumisolosuhteet.

Sikainfluenssa yllätti
Pandemia eli maailmanlaajuinen influenssaepidemia koettiin edellisen kerran vuosina 2009-2010. Tuolloin kohistiin sikainfluenssasta.

Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen ja Turun yliopiston virusopin dosentti Thedi Ziegler esittävät uunituoreessa kirjassaan Influenssa – Pandemiaviruksen päiväkirja sikainfluenssaviruksen leviämisen kronologisessa järjestyksessä.

Viime vuosisadalla maailmaa ravisteli kolme influenssapandemiaa: espanjantauti 1918-1920, aasialainen 1957-1958 ja hongkongilainen 1968-1969.

Kirjoittajien mukaan sikainfluenssa oli yllätys, koska sitä piti odottaa peräti 41 vuotta. Ennusteiden mukaan sen olisi pitänyt tulla jo vuosikymmen tai kaksi aiemmin.

Toinen yllätys oli se, että pandemia sai alkunsa Meksikosta. Yleensä virukset lähtevät liikkeelle Aasiasta. Siellä kun on tiheässä sekä ihmisiä, lintuja että sikoja. Vieläpä kiinteässä kosketuksessa.

Seuraava pandemian aiheuttaja voi olla vaikkapa pelätty lintuinfluenssa (H5N1), joka aiheuttaa samankaltaisen uhan kuin espanjantauti, johon kuoli maailmanlaajuisesti 40-50 miljoonaa ihmistä.

Tuleeko tällainen pandemia ja jos tulee, niin koska?

-Kysymys on pelottavan viehättävä mikrobiologian kannalta. Sitä ei pysty kukaan ennustamaan, sanoo professori Huovinen.

– Sikainfluenssaakaan ei pystytty ennakoimaan, mutta kun viruksia tarkkaillaan maailmanlaajuisesti, pystyttiin muutamassa kuukaudessa tekemään isoja asioita.

Esimerkiksi Suomessa oltiin hyvin tietoisia pandemiasta ennen kuin virus oli edes ehtinyt maahamme.

Rokottaminen kannattaa
Sikainfluenssa levisi Suomeen lopulta syksyllä 2009. Syksyn aikana varmistettiin noin 7?600 tartuntatapausta ja nelisenkymmentä kuolemantapausta. Pandemia oli kuitenkin huomattavasti odotettua lievempi.

Huovinen näkee pandemiassa myönteisiäkin puolia. Se oli hyvää valmistautumista vielä vakavampiin biouhkiin, terveydenhuollon organisaatio on kehittynyt ja henkilöstö saanut hyvää täydennyskoulutusta, kriisiviestintä on kehittynyt kuten myös rokotusten varmuusvarastointijärjestelmä.

Rokotukset nousivatkin päärooliin sikainfluenssakohussa. Suomi tilasi elokuussa 2009 GlaxoSmithKline-lääkeyhtiöltä Pandemrix-rokotetta, ja rokotukset aloitettiin marraskuun alussa.

Myöhemmin kävi ilmi, että Pandemrix myötävaikutti 4-19-vuotiailla havaittuun narkolepsiatapausten määrän kasvuun. Kansallinen narkolepsiatyöryhmä vahvisti tämän loppuraportissaan tänä vuonna.

Raportin mukaan Pandemrix-rokotuksen jälkeen ilmenneitä narkolepsiatapauksia oli 98, joista 79 oli rokotettaessa 4-19-vuotiaita. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös Ruotsista, muualla tapauksien lisääntymistä ei ole vahvistettu.

Asialla on kääntöpuolensa. Noin puolet suomalaisista otti ”sikapiikin”, ja raportissa arvioidaan, että rokotteella estettiin yhteensä noin 80?000 sikainfluenssatapausta, jolloin kuolemia ja tehohoidon tarvetta vähennettiin huomattavasti.

Raportissa todetaan, että ”…odottamattomista ja hyvin valitettavista narkolepsiatapauksista huolimatta rokotteen hyöty-haittasuhde on selvästi positiivinen”.

Narkolepsiaperheitä tuo ei paljon lohduta, mutta professori Huovinen yhtyy työryhmän johtopäätöksiin.

– Rokottamisen hyödyt ovat suuret. Olisi vahinko, jos siihen suhtauduttaisiin negatiivisesti.

– Johonkinhan ihmisten pitää voida luottaa. Rokotuksilla on voitettu paljon, esimerkiksi vihurirokko, polio ja hengityshalvaus. Jos näkee kuvia näistä kärsivistä lapsista, vakuuttuu varmasti rokotusten hyödyllisyydestä.

Virus vai tehosteaine?
Narkolepsiatyöryhmä toteaa, ettei sikainfluenssaviruksella sinällään ole merkittävää roolia narkolepsian synnyssä, vaan pikemminkin rokotteen sisältämällä AS03-tehosteaineella.

Huovinen ei niele tätä näkemystä sellaisenaan.

– Virus sinällään saattaa olla osasyyllinen, ei pelkkä tehosteaine. Ainakin Kiinassa julkaistun raportin mukaan narkolepsia on lisääntynyt sellaisilla sikainfluenssan sairastaneilla, joita ei ole rokotettu.

Huovinen sanoo, että internetaikana ihmisten on oltava tarkkana lääketieteeseen liittyvän tiedon suhteen. Hänen mukaansa liikkeellä on paljon ”infektiivistä”, sirpaloitunutta tietoa.

– Oikeastaan meidät pitäisi rokottaa niin, että osaisimme valikoida ja ymmärtää oikein, hän heittää.

– Vaarallisempaa kuin pandemiat on, se että uskomme pureksimatonta tietoa. Se on vaarallista sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Lääkärinä Huovisella on lääkkeet myös informaatioähkyyn.

– Usko omaa lääkäriäsi ja hoitajaasi. Usko vain luotettavia viestimiä. Maksa tiedosta. (HäSa)

Lähteet: Pentti Huovinen ja Thedi Ziegler, Influenssa – Pandemiaviruksen päiväkirja, Kustannus Oy Duodecim, 2011
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL