fbpx
Uutiset

Kohtaaminen 66 vuoden jälkeen

– Me hiihdettiin kilpaa toisiamme vastaan, johan se tekee kaveriksi. Silloin ei hiihetty rahasta vaan aina henkeen ja vereen, sanoo Arvo Tepponen.

– Sinne teidän pihan rakennusten taakse pellolle oli tehty latu ja muistan kun tämä poika tul maaliin. Mietittiin, että nyt se ol kuollu. Kyllä sillä sisua ol. Ja mie muistan kun yhen toisen pojan kotoont lähettiin, niin isä sano pojalle, että jos et lusikkaa saa, niin selkäsaunan varmasti, naureskelee Juuso Lempinen.

– Aina toinen voitti. Siinä kylällä oli muitakin hyvin tasaväkisiä. Lemmetyn veljekset Eero ja Eino, ne oli kova sakki, jatkaa Tepponen.

Näin rupattelevat alkuvuodesta 90-vuotta täyttäneet Arvo Tepponen ja Juuso Lempinen Ilves-kodin aulassa. Poikkeukselliseksi muisteluhetken tekee se, että miehet ovat jutelleet edellisen kerran keskenään vuonna 1939. Tapaamisen väli olisi saattanut venyä entisestään, ellei Ilves-kodin jumppari olisi keksinyt yhyttää kuntoutukseen tulleita veteraaneja.

– Kyllä aika pyyhkii perusteellisesti piirteet mennessään, toteaa Tepponen.

– En muista puhetapaakaan, että onko se ollut tuollainen. Ihan vieraalta tuntu, sanoo Lempinen.

– Minultahan ainakin on kivennapalainen puhetapa häipynyt. Mie oon niin paljon kiertänyt tätä Suomea, kertoo Tepponen.

Karjalasta kierrokselle

Tepponen ja Lempinen ovat syntyjään Kivennavan pitäjästä, Ahjärven Ronnun kylästä. Karjalan Kannaksen rajapitäjästä oli matkaa Leningradiin 60 kilometriä. Sota tempaisi nuoret miehet irti kotikylästä ja lähetti omille teilleen.

– Itketti, kun mustat koneet ilmestyi taivaalle, muistelee Lempinen.

Sodan jälkeen hän olisi saanut Savosta “tilan, metsät ja pellot”, mutta matka tutun pariskunnan häihin Hämeeseen muutti suunnitelmat.

– Istuin linja-autossa ja katsoin siitä, että tuon metsän reunassa olis mukava paikka. Ja kun tul se aika, että mistä sais sen lopullisen paikan, niin se ol justiin se.

Lempinen on asunut Lammilla yli 50 vuotta, Tepposen polku on ollut mutkikkaampi. Mökkejä hän muistelee rakentaneensa ainakin lähelle Raahea, Lieksaan, Pitäjänmäelle ja Mäntyharjulle.

– Kun siirtolaiseks joutuu, niin eipä oikein juurru sitten lujasti mihinkään. Vihtiin en enää rakentanut, vaan ostin, sanoo Tepponen, joka nykyisin asuu Riihimäellä.

Ihmeitä kel minkiinlaisia

Kaverukset Arvo ja Juuso tietävät olevansa melkoisia harvinaisuuksia.

– Vuuen sisällä ilmesty kyläkirja, mis on meiätkin ihan poikkupojast lähtien ja historia nykyaikaan saakka. Kyllähän ne meiän ikäiset melkeen järestään on jo kellistyneet, sanoo Tepponen.

Molemmat miehet kertovat, että yksin pitkän iän geeneillä ei yli yhdeksän vuosikymmenen ikää ole saavutettu.

– Luoti tuli läpi hauiksesta ja pysähtyi sydämeen. Lääkäri tähyili, että missä se mahtaa olla ja sano, että olis siinä vielä sentin verran ollu varaa. Mulla on ollu luoti sydämessä 65 vuotta, sanoo Tepponen ja kertoo samaan hengenvetoon toisenkin tapauksen, jossa kypärän löysällä ollut leukaremmi pelasti hänen henkensä.

Lempisen hengen pelasti hänen oma veljensä Reino.

– Kuulu pamaus ja mie sanoin Reinolle, että sie tapat miut kun tuolla tavalla räiskit. Reino sano, että se oli tuo venäläinen ku yritti siut tappaa. Meitä olis paljon vähemmän, jos ei olis suojelusenkeliä.

Menot