Kolumnit Uutiset

Kohudosentilla erikoinen elämäntehtävä

Mitähän sen dosentti Johan Bäckmanin päässä oikein liikkuu?

Tällainen kysymys tulee mieleen väkisinkin, kun seuraa miehen touhuja ja kommentteja tiedotusvälineistä.

Bäckman vetää mutkia suoriksi uskomattomalla tavalla, ja mikä pahinta, hän on kietonut venäläiset tiedotusvälineet pikkusormensa ympärille.

Bäckmanin väitteet siitä, että suomalaiset viranomaiset vainoavat lapsiperheitä ja ottavat huostaan venäläistaustaiset pikkulapset pienestäkin ojentamisesta, uppoavat venäläistoimittajiin kuin kuuma naskali voihin.

Bäckmanin väitteille tuntuu olevan Venäjällä sosiaalinen tilaus. Poliitikkojen on helppo profiloitua isänmaallisina venäläislasten puolustajina, kun maan mediat pursuvat Bäckmanin propagandaa.

Venäläismedioita ei juuri haittaa sellainen pieni journalismiin kuuluva seikka kuin vastakkaisten näkökantojen esilletuonti.

Suomalaiset viranomaiset ja poliittiset päättäjät ovat myöhäisheränneitä asiassa. Ministeritasolta ei haluttu ensin ottaa asiaan kantaa, koska lapsiasiat kuuluvat Suomessa viranomaisille.

Viranomaiset eivät taas voi puhua asioista kuin yleisellä tasolla, koska heitä velvoittaa vaitiolovaatimus yksityisten ihmisten asioista.

Bäckmanista onkin tullut Venäjällä lapsikiistan mister totuus.

Seuraukset ovat jo nähtävissä. Ainakin mediatietojen perusteella Bäckmanin viesti on uponnut viljalti venäläisiin.

Julkaistuissa kansalaiskommenteissa venäläiset taivastelevat, että miten suomalaisviranomaiset voivat olla niin julmia, että repivät vielä rintaruokinnassa olevat lapset äidin sylistä.

Ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) kutsui venäläistoimittajia kuulemaan Suomen virallista näkemystä.

Toimittajat kiittelivät ministeriä hyvästä venäjän kielestä ja asiallisesta informaatiosta.

Myös ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on tavannut venäläiskollegansa Sergei Lavrovin ja selittänyt hänelle tapausten oikeaa laitaa.

Tuomiojan mielestä lasten huoltajuuskiistat eivät haittaa maamme virallisia suhteita.

Näin varmasti onkin. Mutta sen paremmin Guzenina-Richardsonin kuin Tuomiojankaan keskustelut venäläisten kanssa eivät kykene hälventämään Suomen lapsipolitiikasta syntynyttä kielteistä kuvaa.

Dosentti Johan Bäckmanin viesti elää itänaapurissa yhtä voimakkaana kuin ennen ministerien ulostuloa.

Suomessa Bäckmania voidaan pitää omituisena höpöttäjänä, jonka kiihkeä suhde Venäjään himmentää vähäisenkin järjen valon.

Venäjällä hän on kuitenkin tohtorismies, yliopiston dosentti, joka kaiken kukkuraksi puhuu moitteetonta venäjää.

Katu-uskottavuus on Nevan rannoilla kunnossa, eikä Bäckmanin suosiota ainakaan vähennä yltiömäinen Venäjän ihailu. Isänmaallisuus kun on itänaapurissa iso hyve.