Uutiset

Kokemuksiani lobbauksesta

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) kyseli kolumnissaan ”Hurskastelu loppukoon” (Hämeen Sanomat 18.2.) suhteestani öljyteollisuuteen, kun toimin europarlamenttiaikanani esittelijänä polttoaineiden laadun parantamiseen tähtäävässä lainsäädännössä. Mainiota, että joku on aiheesta kiinnostunut.

Totean kuitenkin aluksi, että keskustelu sai kimmokkeen siitä, onko eduskunnan puhemiehen sopivaa antautua minkään teollisuudenalan edistäjäksi. Mielestäni ei.

Päätöksenteon läpinäkyvyys ja avoimuus ovat tapa estää sopimattomia kytköksiä.

Eija-Riitta Korhola ja muut europarlamentaarikot ymmärtävät hyvin, että äänestäjillä on oikeus esimerkiksi saada riittävän tarkka selvitys huimiin summiin kohonneesta vaalirahoituksesta EU-vaaleissa.

Tehtäväni polttoaineiden ja pakokaasunormien parissa alkoi tavattuani vuonna 1996 kalifornialaisen ARCO-yhtiön ja suomalaisen Nesteen edustajat. Heidän mielestään olisin suomalaisena vihreänä mitä sopivin viemään eteenpäin komission tulevia esityksiä liikenteen polttoaineiden puhdistamisesta.

Kotikaupungissani Helsingissä näet liikennelaitos oli yhdessä VTT:n kanssa, Nesteen kehittämällä citydieselillä puhdistanut kaupunki-ilmaa melkoisesti.

EU-normit olivat niin löysät, että ei ollut syntynyt markkinoita ARCOn ja Nesteen kaltaisten pienten yhtiöiden puhtaammille tuotteille. Ne myös varoittivat minua siitä, että komissio oli antautumassa öljyteollisuuden likaisen valtavirran edunvalvonnalle ja päästämässä sen liian vähällä.

Innostuin asiasta ja sain esittelijän tehtävän. Olin mukana varmaan parissasadassa tapaamisessa öljyteollisuuden, autonvalmistajien, katalysaattorien tuottajien sekä autoilu-, kansanterveys- ja ympäristöjärjestöjen kanssa.

Autoteollisuutta myöten kaikki vahvistivat, että öljyteollisuuden eurooppalainen edunvalvontajärjestö EUROPIA oli saanut komission epäreilusti puolelleen. Menetelmä oli klassinen: se paisutteli uudistusten hintaa ja vähätteli niiden hyötyä. Laskut aiottiin maksatettaa autoteollisuudella ja erityisesti ihmisten terveydellä.

Opin nopeasti, että teollisuudenalojen suurissa edunvalvontajärjestöissä harjoitetaan tarvittaessa ankaraakin sisäistä kuria. Kun EUROPIA kutsui päättäjiä keskustelemaan, suuret yhtiöt kuten Shell, BP ja Total olivat käskeneet Nesteen ja muiden edistyksellisempien pikku-yhtiöiden pitää suunsa kiinni.

Europarlamentaarikot eivät lopultakaan kallistaneet korvaansa öljyteollisuuden liioittelulle, vaan kansalaisten huolelle hengitysilmansa laadusta. Euroopan parlamentti selätti EUROPIAn 6-0. Sen jälkeen etujärjestö vaihtoi johtonsa. Uusi johto ilmoitti suhtautuvansa jatkossa rakentavasti yhteiskunnallisiin odotuksiin.

Vuonna 1998 Britannian autoliitto (!) palkitsi minut ja maansa ympäristöministerin autojen pakokaasupäästöjä koskevista EU-laeista, jotka ”asettavat selkeät velvollisuudet sekä auto- että öljyteollisuudelle parantaa Euroopan ilmanlaatua”. Kävin EU-lähettiläänä useita kertoja USA:ssa ja myös Kiinassa puhumassa maailman tiukimmista pakokaasunormeista ja polttoaineiden laadusta.

Tähän huipentui monivuotinen suhteeni öljyteollisuuteen. Kun nyt en enää ole alan lainsäädännön keskeinen laatija, olen voinut ottaa vastaan Neste Oilin hallintoneuvoston jäsenyyden. Toivon, että kokemuksestani on hyötyä, kun yritys nyt pyrkii maailman tärkeimmäksi biopolttoaineiden tuottajaksi. Ala ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista muun muassa trooppisten raaka-aineiden usein kestämättömien tuotantotapojen takia.

Lobbaus on päätöksentekijöille välttämätön keino löytää tasapaino eri intressien välillä ja perustaa ratkaisunsa mahdollisimman monipuoliseen tietoon.

Yrityksillä on monia ratkaisuja maailman ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen. Niiden kanssa kannattaa keskustella. Lakeja säädetään aivan liikaa saastuttamisesta hyötyvien jarruttajien ehdoilla.

Ympäristöjärjestöillä ja muita yleistä etua edustavilla tahoilla on erityisen tärkeä tehtävä lobbauksessa, mutta niidenkin antamaa tietoa pitää punnita tarkkaan. Päätöksentekijän on lopulta itse päätettävä ja perusteltava, mihin tasapaino intressien, kustannusten ja hyötyjen välillä asetetaan.

Heidi Hautala

kansanedustaja (vihr.)

Helsinki