Uutiset

Kokemus ja tarkkuus palkitsivat SM-rasteilla

Vähikkälän metsät Janakkalan ja Hämeenlinnan rajalla kätkivät sunnuntaina vehreyteensä varsinaisen suurtapahtuman, kun Hämeenlinnan Suunnistajat isännöi ryhmän 2 eli veteraani-ikäisten keskimatkan SM-kilpailua. Koska järjestävä seura ei omiin kisoihinsa voi osallistua, ei täkäläisille suunnistajille paljon menestystä ollut odotettavissa.

Mestaruudet jakautuivat tasaisesti eri seurojen edustajille, ja vain Jämsän Retki-Veikkojen naiset onnistuivat voittamaan kaksi kultamitalia. Parhaat kantahämäläiset olivat vanhimmassa yli 85-vuotiaiden ikäluokassa hopeaa (Eero Liski) voittanut Lounais-Hämeen Rasti ja kahden pronssimitalin Hauhon Sisu.

Salossa asuva Liski on vanhemmalla iällä voittanut eri suunnistuslajeissa myös maailmanmestaruuksia. Jo 65 vuotta suunnistanut Liski kertoo kokemuksesta olevan hyötyä varsinkin hämäläisillä kankailla.

– Kyllä kokemuksesta oli oikeastaan apua, ensinnäkin, että lukee käyrät ja suunnan. Vihreällä ei pysty paljon etsimään. Täällä on aika paljon tiheitä metsiä, konkari miettii.

Hänen mukaansa 1,7 kilometrin rata oli paikoin ikäiselleen raskas.

– Ylämäet ottivat vauhdin pois. Tällä iällä niitä ei oikein pääse enää muuten kuin kiipeämällä.

Hämeenlinnalaisseura HauSin mitalistit olivat Pekka Ahonen miesten yli 55-vuotiaiden sarjassa ja Jukka-Pekka Rantio 60-vuotiaissa. Ahonen on voittanut 11 Suomen mestaruutta, mutta mitali lämmittää edelleen. Suunnistustaan hän kuvailee ”hämäläiseksi”.

– Se meni kohtuullisesti, jos olisi jaksanut juosta. Voittaja oli ylivoimainen. Tämä maasto oli tämmöistä ”Hätilää”. Haaste oli siinä, että piti puskea eteenpäin. Jos olisi ollut herkemmässä vedossa, olisi voinut tulla kultaakin, Ahonen kommentoi.

Kovin taso oli luonnollisesti miesten nuorimmassa H35-sarjassa, jonka kärkinimet olisivat voineet kilpailla lähes yhtä hyvin Anttolassa yleisessä sarjassa. Voiton vei Angelniemen Ankkurin Heikki Toivio vain neljän sekunnin erolla Vehkalahden Veikkojen Janne Weckmaniin.

Toivio kertoo nauttineensa 5,3 kilometrin radasta, vaikka onkin tottunut avoimempaan ja supattomaan maastoon Varsinais-Suomessa.

– Juoksu tuntui aluksi hyvältä. Puolivälissä alkoi tuntua jaloissa. Kun sain edellä lähteneen kiinni, annoin hänen tehdä pari rastiväliä töitä. Lopussa sain taas vähän lisää virtaa. Suunnistuksellisesti ihan hyvä suoritus, Toivio kertaa kisaa.

Toivio ei yleisessä sarjassa juuri keskimatkalla juhlinut, eikä osannut nytkäään voittoa odottaa.

– Aina kun lähden viivalle, lähden taistelemaan mitaleista. Janne Weckman ja Jarkko Liuha ovat kuitenkin suht kovia kavereita. Pitää aina onnistua hyvin, jos heidät haluaa voittaa, seuraavaksi Jukolan viestiin tähtäävä mestari selvittää.

– Ei ole vielä joukkueen johtaja ilmoittanut osuuksia, mutta luulen, että tämä oli ihan hyvä näyttö joukkuevalintoihin. Siinäkin mielessä olen tyytyväinen tämän päivän suoritukseen.

H40-sarjassa Rajamäen Rykmentin Sami Vähänen oli ylivoimainen. Hän kertoo voiton syyksi olevansa moneen vuoteen parhaassa kunnossa.

– Yleensä finaaleissa taso on kova ja virheitä pitäisi välttää. Tänään suunnistustaidot eivät vastanneet kokemusta. Tuli tehtyä aika paljon virheitä, mutta onneksi fysiikka on hyvä. Sillä sai paikattua aika lailla, Vähänen analysoi.

Kuten ratamestari Tapani Koskela ennen kilpailuja alusti, paikoin tiheään hämäläiseen kangasmaastoon laaditut radat vaativat suunnistajilta tarkkuutta. Sen huomasi Vähänenkin.

– Välillä on hyvin näkyvyyttä kankaalla, ja sitten tullaan puskaan, eikä näkyvyyttä ole yhtään. Se on aina vähän yllättävää, eikä siihen voi ennakkoon oikein varautua. Jos antaa vain mennä ilman tarkempaa työskentelyä, se yleensä kostautuu heti. Niin kävi minullekin tänään, Vähänen myöntää.

Samoilla linjoilla oli D40 sarjan jämsäläisvoittaja Taija Huuskonen. Hän kertoo joutuneensa keskittymään toden teolla suunnistamiseen tiukan viikon jälkeen.

– Välillä oli juoksuvälejä ja välillä tarkempia välejä, joten tarkkana sai olla maastossa. Lauantaina tein vielä tarkasti viimeistelyharjoituksen jämsäläisessä avokalliomaastossa. Tämä oli siihen verrattuna aivan erilainen. Taitavasti oli ratamestari laittanut loppuun tiukkaa rytmitystä vihreälle, eli lopussakin sai olla vielä tarkkana, Huuskonen antaa palautetta Koskelalle. HäSa

Asiasanat