Uutiset Helsinki

Koko Suomen asuttuna pitäminen ei mahdollista, sanoo asiantuntija – Suomen asuntomarkkinat jakautuvat rajusti kahtia

Asuntomarkkinoiden uusi trendi on lapsiperheiden virta kasvukaupunkien keskustoihin. Helsingin kantakaupungissa lapsiperheiden määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes 40 prosenttia.
Asuntoja valmistuu nyt enemmän kuin 27 vuoteen. Ilman rakennusbuumia asuntojen hinnat olisivat nousseet kasvukaupungeissa huomattavasti nykyistä enemmän. Arkistokuva. Kuva: Jukka Vuokola
Asuntoja valmistuu nyt enemmän kuin 27 vuoteen. Ilman rakennusbuumia asuntojen hinnat olisivat nousseet kasvukaupungeissa huomattavasti nykyistä enemmän. Arkistokuva. Kuva: Jukka Vuokola

Hinnat jatkavat nousemistaan suurimmissa kaupungeissa, mutta niiden ulkopuolella hinnat laskevat.

Siinä suomalaisen asuntokaupan iso kuva pähkinäkuoressa.

Kyse on voimakkaasta asumismieltymysten muutoksesta ja hitaasta väestönkehityksestä, sanoo asuntoluotottaja Hypon eli Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus.

Keskuskaupunkien vetovoiman syynä pidettiin aiemmin etupäässä kaupunkien työpaikkoja ja kouluja, Brotherus sanoo. Nyt työpaikkoja olisi tarjolla esimerkiksi työvoimapulasta kärsivässä Kainuussa, mutta sielläkin väkiluku vähenee.

– Ihmiset haluavat parempien palveluiden ja tiiviin kaupunkirakenteen pariin, missä elämisen syke on kiivaampaa.

Uudisrakentaminen on ollut viime vuosina niin vilkasta, että nyt uusia asuntoja valmistuu enemmän kuin 27 vuoteen.

– Ilman tätä uudisrakentamisen buumia keskuskaupunkien hintojen ja vuokrien nousu olisi ollut vielä selvästi rajumpaa.

Samalla talouskasvulle olisi tullut isompi pullonkaula, koska kasvukaupunkien kalliit asunnot vaikeuttavat yritysten työvoimapulaa.

“Pinta-ala pärjää ilman asutusta”

Taantuvien seutujenhintojen laskulle ei näy loppua.

Esimerkiksi 1,2 miljardin euron tehdasinvestointi Äänekoskelle ei Brotheruksen mukaan riittänyt elvyttämään alueen asuntomarkkinoita, vaan hinnat ovat laskeneet muutaman vuoden takaa reiluun 1 100 euroon neliöltä ja kauppamäärät puoliintuneet.

Viime vuonna asuntojen arvo putosi kaikissa Tampereen, Turun ja Helsingin ulkopuolisissa maakunnissa.

– Johtopäätös syrjäseuduilla ei silti ole, että viimeinen sammuttaa valot, vaan pitkällä aikavälillä myös näissä asutaan, Brotherus sanoo.

Koko Suomen asuttuna pitäminen ei Brotheruksen mukaan kuitenkaan ole realistista. Se hädin tuskin onnistuu enää edes Uudenmaan reunakunnissa.

Julkinen tuki on siksi kohdistettava ihmisille eikä alueille, hän linjaa.

– Pinta-ala pärjää ilman asutusta, mutta kärryiltä tippuva kansalainen ei aina laskeudu jaloilleen.

Syrjäseudulta muuttaville ihmisille seuraa Brotheruksen mukaan vaikeuksia, jos hintaero asunnon myyntitulon ja keskuskaupungista ostettavan asunnon välillä on kovin suuri.

Siksi Hypo peräänkuuluttaa riittävää asuntorakentamista keskuskaupunkeihin, jotta hinnat niissä eivät karkaa.

Alhainen syntyvyys laskee hintoja

Asuntojen hintojalaskee pienissä kunnissa kaupunkeihin suuntaavan muuttoliikkeen lisäksi romahtanut syntyvyys, Brotherus sanoo.

Työikäisen väestön määrä alkoi laskea jo vuonna 2009, ja syntyvyys on alentunut samana aikana voimakkaammin kuin on odotettu.

– Väestönkehitys vaikuttaa suoraan asuntojen hintoihin kysynnän vähentymisenä, Brotherus sanoo.

Nykyinen keskuskaupunkien ja pienempien kuntien jakoa syventävä kehitys on jatkunut jo vuoden 2011–2012 vaihteesta lähtien, Tilastokeskuksen lukemista selviää.

Pääkaupunkiseudun asuntohinnat ovat nousseet tuona aikana samaa tahtia kuin muun Suomen hinnat ovat laskeneet.

Lainakatto karsii ostajia

Asunnot karkaavatmonien tavallisten asunnonostajien ulottumattomiin “kasvukolmion” kaupungeissa eli Turussa, Tampereella ja Helsingissä, Hypo varoittaa viime viikolla julkaisemassaan asuntomarkkinakatsauksessa.

Hintakehityksen lisäksi ostomahdollisuuksia rajoittaa varsinkin vuonna 2018 kiristynyt lainakatto. Se edellyttää asuntolainaajalta 15 prosentin säästöjä asunnon arvosta.

Esimerkiksi runsaan 60 neliön asuntoon tarvitaan pääkaupunkiseudulla omiksi säästöiksi noin 40 000 euroa, Tampereella noin 25 000.

Vuonna 2013 korotettu varainsiirtovero lisää ostajan kustannuksia usealla tuhannella.

Ensiasunnon ostajien määrä romahtanut

Hankalin tilanne on ensiasunnon ostajilla.

Ensiasunnon ostajien vuotuinen määrä on pudonnut runsaan kymmenen vuoden aikana yli kolmanneksella.

Hypon Brotheruksen mukaan ensimmäisen asuntonsa osti aiemmin noin 34 000 ihmistä vuodessa, nykyään vain noin 20 000.

– Kyse on ostomahdollisuuksien heikentymisestä, sillä kyselyjen mukaan omistusasumisen suosio ei ole heikentynyt.

Lainakatto edellyttää ensiasunnon ostajilta vain viiden prosentin säästöjä, mutta ongelman muodostavat asuntosijoittajat.

Sijoittajat haalivat eniten kasvukaupunkien yksiöitä eli samoja kohteita, joita ensiasunnon ostajat etsivät.

Samalla 2010-luvun heikko taloustilanne on johtanut siihen, että monet nuoret, jotka haluaisivat asuntokaupoille, eivät ole saaneet riittävästi töitä asuntolainan saamiseksi.

Lapsiperheet ahtautuvat keskustoihin

Kasvukaupunkien keskustoihin virtaavat uutena suurena asukasryhmänä lapsiperheet.

– Näyttää siltä, että lasten synnyttyä ei enää muuteta niin hanakasti esikaupunkeihin, vaan monet perheet asuvat mieluummin keskustoissa, vaikka se tarkoittaa selvästi pienempää neliömäärää, Brotherus sanoo.

Lapsiperheiden määrä keskustoissa on kasvanut nopeasti useimmissa kaupungeissa.

Selvimmin kehitys näkyy Helsingissä, jonka kantakaupungissa lapsiperheiden määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes 40 prosenttia.

Brotherus sanoo, että tämän kehityksen valossa kaupunkien tulisi lisätä keskustamaista asumista ja turvattava keskustoissa esimerkiksi riittävä päiväkotipaikkojen määrä.

Esimerkiksi Tampereella ja Turussa lapsiperheiden virta on jo tuonut keskustojen päiväkoteihin tungosta.

– Kaavoittaja on reagoinut kohtalaisesti, mutta tiivistä asumista tarvitaan yhä selvästi lisää, Brotherus toteaa.