Uutiset

Kokonaiskoulupäivä = kasvupäivä

Hämmästyneenä luin Hämeen Sanomien kakkossivua 18.5.2006. Ensin Jukka Tarkka kertoo maamme edistyksellisyydestä sata vuotta sitten, miten mullistavassa valtiopäivävaaliuudistuksessa harppaamme demokratian mallimaaksi ihmisoikeuskysymyksessä.

Toiseksi jäin ihmettelemään saman lehden vanhoillista pääkirjoitusta. Siinä koulu-uudistuksen käsittelyssä ei huomata, että koululaitoksen päivänkierrossa eletään vielä ajallisesti maalaisaikaa (mm. äiti kotona), mutta 2000-luvulla lastemme vanhemmat tulevat töistä iltapäivän päättyessä.

Lastemme kasvukysymystä voi lähestyä myös syy ja seuraus -näkökulmasta myönteisiä uudistuksia tuumitellen, kokeillen ja kehittäen.

Suomi on tilastollisesti maailman parhaita – ellei paras maa, paitsi nuorison mielenterveydessä. 7-15 % lapsista ja 15-25 % nuorista kärsii mielenterveyshäiriöistä (Bardy, Salmi&Heino,2001). Peruskoululaisista 15-20 % selviytyy huonosti vähimmäistavoitteista. Enemmistö 7-14 vuotiaista lapsista voi huonosti (Stakes 2001).

Lastensuojelun avohuollon piirissä on lähes 50 000 lasta; määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvulla. 14-vuotiaiden kehitysriskiä lisää jo yli 10 tunnin valvomaton ajankäyttö viikossa; päihteet, masentuneisuus, koulumenestys heikkenee (Dent & Flay, 1993). Nuorisorikollisuus kolminkertaistuu klo 15 jälkeen (Newsweek 27.4.1998).

Ne, joilla kouluiän alussa vakavia käytöshäiriöitä, maksavat yhteiskunnalle ylimääräisinä kuluina 28 vuoden ikään mennessä kymmenen kertaa (eli 109 000 euroa) enemmän kuin häiriöttömät. Yhden syrjäytyneen lapsen ylimääräiset hoitokulut nousevat hänen elinaikanaan 670 000- 840 000 euroon ( Scott 2001).

Miksi näin? – Pääsyy: koska koululaiset ovat yksin koulun jälkeen.

On hämmästyttävää, miten koululaitos elää vuosikymmeniä vielä maalaisyhteiskunnan mallisesti, vaikka muu yhteiskunta elää kaupunkimaisesti molemmat vanhemmat työssä kodin ulkopuolella.

Suunniteltava 2000-luvun asennemuutos on erittäin merkittävä. Se on verrattavissa oppivelvollisuuden säätämiseen, valtiopäiväuudistukseen vuonna 1906, peruskoulun kehittämiseen!

Yhteiskunnan nuorisoomme kohdistuva laiminlyönti on käännettävä vahvuudeksi. Sijoittaminen tämän päivän nuorisoon on huomisen Suomen menestystekijöitä. Lapset ovat myös valtion, ei vain kuntien lapsia.

Kehittämistä voi suunnata näinkin: Kokonaiskoulupäivä (muistuttaa raskasta työpäivää) muutetaan kasvupäiväksi, joka terminä ilmaisee virikkeellistä, hauskaakin elämysmahdollisuutta työn ohella.

Koulu muutetaan asenteellisesti kasvukeskukseksi, jolloin koulurakennuksista ja sen lähiympäristöstä ajan myötä rakentuu ja kasvaa virikkeellisiä, myös henkisiä toimintakeskuksia, aikuisiässäkin.

Kunnilla on päävastuu yhteistoimintajärjestelyistä, rehtorilla koulukohtaisesti toimintaverkostumisesta.

Kasvupäivään klo 7 -17 (vapaavalintaisesti) sisältyy opettamisen ja levon/vapaa-ajan lisäksi virikkeellinen ja luova, vapaaehtoisen harrastustoiminnan vuorottelu. Opettajat hoitavat opettamisen kuin ennen. Harrastustoiminnan toteuttavat yhteisesti sovitut kansalaisyhteisöt ja -järjestöt.

Saavutettavia etuja:

Lapset eivät ole yksin alttiina houkutuksille. Kehittävät harrastukset tapahtuisivat suurelta osin ”nykyisellä luppoajalla”. Illalla vanhempien ei tarvitsisi lähteä kuljettamaan lapsia harrastuksiin, jotka rikkovat illan. Yhä enemmän jäisi aikaa yhteiseen perhekeskeisyyteen.

Häiriöt vähenevät, yhteiskunta tervehtyy, rahaa säästyy.

Matti Savonjousi

Hattula

Päivän lehti

27.5.2020