Uutiset

Kokoomuksen Heikki Vestman: Sähkönsiirron todelliset kustannukset ovat olleet 30–40 prosenttia listahintoja alemmat – kohtuullisuus pitää määritellä laissa

Sähköverkko on luonnollinen monopoli eli siirtopalvelun tuottajaa ei voi kilpailuttaa toisin kuin sähköenergian osuutta. Tarvitaan remontti, jossa siirtohinnat pannaan viimein kuriin lakimuutoksella, kirjoittaa kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman.
Verkkoyhtiöt perustelevat hinnankorotuksia säävarman verkon rakentamisella, mutta se ei yksinään selitä hintojen nousua. Heikki Vestmanin (kok.) mukaan siirtohintojen sallittu taso on liian korkea: todelliset kustannukset ovat olleet 30–40 prosenttia listahintoja alemmat. Kuvassa Fingridin kantaverkon voimalinjoja. Kuva: Joel Maisalmi
Verkkoyhtiöt perustelevat hinnankorotuksia säävarman verkon rakentamisella, mutta se ei yksinään selitä hintojen nousua. Heikki Vestmanin (kok.) mukaan siirtohintojen sallittu taso on liian korkea: todelliset kustannukset ovat olleet 30–40 prosenttia listahintoja alemmat. Kuvassa Fingridin kantaverkon voimalinjoja. Kuva: Joel Maisalmi

Sähkön siirtohintojen jatkuva nousu suututtaa syystäkin. Omakotitaloaan sähköllä lämmittävä säästeliäs suomalainen voi joutua maksamaan sähkönsiirtolaskuja 2 500 euron edestä vuodessa. Monen eläkeläisen, palkansaajan ja yrittäjän tuloista merkittävä osa siirretään sähköverkkoyhtiön taskuun.

Ihmisten arjen kustannusten nousu on pysäytettävä. Sähköverkko on luonnollinen monopoli, eli siirtopalvelun tuottajaa ei voi kilpailuttaa toisin kuin sähköenergian osuutta. Tarvitaan remontti, jossa siirtohinnat pannaan viimein kuriin lakimuutoksella.

Sähkön jakeluverkkojen markkinaosuudesta valtaosa on yhä julkisessa, lähinnä kuntien omistuksessa. Jakeluverkkoja on myyty myös yksityisille tahoille. Suurimpien yksityisten verkkojen, Carunan ja Elenian, lisäksi sijoittajat ovat haalineet osuuksia myös kuntien verkkoyhtiöistä.

Luonnollinen monopoli yksityisessä omistuksessa ei ole järkevä ratkaisu. Eniten huomiota saanut Caruna-kauppa oli valtiolta virhe, kuten kokoomus on eduskunnassa tunnustanut. Kaupasta olivat päättämässä ministeri Pekka Haaviston (vihr) esittelystä useat puolueet.

Hintojen nousun taustalla ennen muuta viranomaisen valvontamalli

Verkkojen myynti ei silti ole perimmäinen syy siirtohintojen nousuun. Kohtuuttomiin hinnankorotuksiin ja voitonjakoon ovat syyllistyneet myös kuntien sähköverkkoyhtiöt. Julkinenkin monopoli käy ahneeksi, jos hintoja ei tiukasti suitsita. Eräs Itä-Suomen kuntien verkkoyhtiö on korottanut neljässä vuodessa siirron perusmaksua ennätykselliset 85 prosenttia.

Verkkoyhtiöt perustelevat hinnankorotuksia säävarman verkon rakentamisella, mutta se ei yksinään selitä hintojen nousua. Siirtohintojen nousun taustalla on ennen muuta vuonna 2016 voimaan astunut viranomaisen valvontamalli, joka määrää siirtohintojen sallitun tason. Mallissa on valuvikoja.

Nykylaki sanoo, että siirtohintojen pitää olla kohtuullisia, mutta se ei kerro, mikä on kohtuullista. Valvontamallin sisältö on pitkälti viranomaisen vapaasti päätettävissä. Tähän on saatava muutos. Jotta kohtuuton monopolirahastus saadaan estettyä, kohtuullisuus on säädettävä lailla ja viranomaisten pitää muuttaa valvontamallia sen mukaisesti.

Siirtohintojen täytyy perustua avokätiset voitot tarjoavien laskennallisten lukujen sijaan sähköverkkojen todellisiin kustannuksiin ja lähes riskittömän liiketoiminnan matalaan tuottoon.

Siirtohintojen sallittuun tasoon vaikuttaa ennen muuta kaksi tekijää: Ensinnäkin sähköverkkoon sitoutuneen pääoman arvo eli sähköverkon arvo. Toiseksi sallittu tuottoprosentti, joka sijoitetulle pääomalle katsotaan perustelluksi. Sallittu tuotto saadaan kertomalla verkonarvo tuottoprosentilla.

Tilanne on sama kuin kraanavedestä perittäisiin pulloveden hinta

Ongelma on siinä, että nykyisin verkonarvon määritys ei perustu verkonosien todellisiin kustannuksiin, vaan listahintoihin. Todelliset kustannukset ovat olleet 30–40 prosenttia listahintoja alemmat. Verkkoyhtiö saa siten laskuttaa asiakkailtaan selvästi investointien todellista arvoa suuremmat kulut. Tilanne on sama kuin kraanavedestä perittäisiin pulloveden hinta.

Muhkeita voittoja tarjoaa myös valvontamallin sallima tuottoprosentti. Se antaa korkeaksi arvostettua oman pääoman tuottoa, vaikka verkkoyhtiö rahoittaisi toimintaansa täysin velaksi. Oman pääoman tuotto on keskimäärin huimat 30 prosenttia.

Kokoomus on esittänyt ratkaisua, joka korjaisi valvontamallin valuviat. Kosmeettiset muutokset eivät riitä. Mallimme leikkaisi yhtiöiden monopolituottoja tutkitusti jopa yli 500 miljoonalla eurolla vuodessa, eli tuotto karkeasti puoliintuisi nykyisestä. Tämä näkyisi kuluttajille kohtuullisempina sähkölaskuina.

Asiantuntijaprofessorit tukevat esitystämme. Samaa mieltä ovat monet suomalaiset: tuore kansalaisaloite sähkön siirtohintojen suitsimiseksi vastaa sisällöltään keväällä julkaisemaamme mallia.

Hallitus ja elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ovat lupailleet omaa esitystä, mutta lykänneet sitä jo kolmesti. Lakiesitysluonnos ja hallituksen ulostulot ovat olleet torsoja. Niissä ei puututa riittävästi ydinasiaan eli kohtuuttomaan monopolituottoon. On kysyttävä, miksi ei.

Suomalaisten perusteetonta rahastamista monopolilla ei pidä hyväksyä. Ylihinnoittelu on lopetettava. Keinot ovat valmiina.