Uutiset

Kokoomuslainen hyvinvointiajattelu

Työstä voisimme puhua positiivisemmin, tavoitella työn iloa, kannustaa toisiamme työpaikoilla.

Taannoin Cafe Niinistön kohdalla en välttynyt kuulemasta ohikulkijan kommenttia ”tuo kun tulee valituksi, niin ei köyhyys lopu Suomesta”.

Haluaisin hieman valottaa kokoomuslaista hyvinvointiajattelua. Se kun tulee viestimissä esiin sangen usein toimittajan ennakkoasenteiden määrittämänä ja vajaana.

Puoluehan on aikoinaan perustettu nimenomaan kokoavaksi voimaksi- mm. edistämään yleistä oppivelvollisuutta sekä vähäväkisten auttamiseksi. Se pyrkii yhä olemaan kokoava voima, joka haluaa mahdollisuuksien tasa-arvon kaikille ja huolenpidon niistä, jotka eivät itse voi sitä tehdä, kuten lapset, sairaat ja vanhukset. Mutta hyvinvointia ei synny pelkästään tuota sanaa hokemalla, vaikka me kaikki sitä haluamme.

Jaettavaa ei synny lisää, ellei työtä saada lisää. Työtä syntyy sinne, missä yrittäjää ymmärretään oikeanlaisin säädöksin. Yrittäjällä saattaa olla taiteilijan tai urheilijan tapainen lahjakkuus, jota motivoi riski ja siitä saatava rahallinen(kin) tyydytys.

Emmehän kuvittele, että Kimi Räikkönen ajelisi hurjana kuukausipalkalla – isommallakaan – tähtäimessä mitali jo 10 vuoden palveluksesta. Toisenlainen yrittäjä on ympäripyöreitä päiviä puurtava yksinyrittäjä, joka mielellään palkkaisi vähän apua, jos se olisi kohtuullisesti mahdollista.

Työtä syntyy vielä paljon kotitalousvähennyksen puitteissa, kun sitä rohkeasti kasvatetaan.

Nykyisin melko tavallinen keino turvata kotimaiset työpaikat on viedä osa työpaikoista ulkomaille. Niiden tilalle tarvitaan lisää työpaikkoja – ja lisää markkinoita meidän erikoistuotteillemme, joita on runsaasti. Juuri tähän on ehdokas Niinistö tarjonnut kaiken mahdollisen avun, jos hänet valitaan tasavallan presidentiksi.

Ulkomailla arvostetaan suuresti korkean poliittisen tason osallistumista kauppavaltuuskuntiin. Se toimii ikäänkuin lisävakuutena kauppojen synnyttämiseksi. Siksikin työväen presidentti on loistava ajatus!

Työn tarjoaja toimii aina rationaalisesti, sitä on mahdotonta sormea heristämällä käskeä työllistämään. Myös varallisuusveron poistolla on tähtäimensä työllisyydessä. Aiemmin pääomista oli meillä suuri pula, nyt on keksittävä keinot niiden pysymiseksi kotimaassa. Presidentin muuten olisi ollut hyvä juuri tässä kohdin selittää asiat parhain päin – eli juuri näin sillä turvataan työtä Suomessa – ja sitä jaettavaa. Kun nimensä kirjoittaa lain alle, pitää olla sanojensa takana eikä täysin vastakkaista mieltä.

Tuloerojen kasvu tarkoittaa, että katto on korkealla, ja sen alle mahtuu enemmän porukkaa, eli niitä mahdollisia työllistäjiä, kuin jos se laskettaisiin keskipituuden mukaan. Silkkaa ahneutta ei voida missään hyväksyä. Myös palkkaveron tulee kannustaa työntekoon.

Työttömän pitäisi voida kohottaa elintasoaan heti työtä saadessaan. Pimeän työn yleisyys kertoo kuinka vaikeata edelleen on irtautua työttömyydestä passiivisuutta suosivien säädösten vallitessa. Tässä vallitsee jokin keisarin uudet vaatteet -syndroma, jonka kaikki tietävät. Tarvittaisiin sadun poika se sanomaan.

Työstä voisimme puhua positiivisemmin, tavoitella työn iloa, kannustaa toisiamme työpaikoilla. Uupumusta voi joskus aiheuttaa liika pinnojen kerääminen harrastustenkin parissa.

Kokoomuksessa on aivan yhtä empaattisia ihmisiä kuin muissakin puolueissa, joten kyllä se yhteisymmärrys siitä syntyy, mihin rahaa sitten käytetään (koulutus, terveydenhoito, vanhustenhoito jne.)

Eeva-Liisa Kaloinen

tyytyväinen kuntatyöntekijä,

Tuuloksen kokoomuksen puheenjohtaja