Uutiset

Kolmatta mahdollisuutta ei tule

Seutuyhteistyö siirtyy Hämeenlinnan seudulla uuteen aikaan, kun seutujohtaja Veikko Syyrakki siirtyy eläkkeelle. Samaan aikaan Syyrakin, Hämeenlinnan entisen kaupunginjohtajan, lähdön kanssa seutuyhteistyön hallintoa rukataan. Toistaiseksi hallintomallista on lähinnä alustavia kaavailuja. Seutujohtajan virkaa ei kuitenkaan missään tapauksessa täytetä.

Maanantain Hämeen Sanomien haastattelussa Veikko Syyrakki arvioi, että seutuyhteistyön edessä avautuu uusi etsikkoaika. Työnsä jättävä seutujohtaja uskoo edelleen alueellisen yhteistyön voimaan. Samaan hengenvetoon Syyrakki kuitenkin myöntää kokeilun kolhut. Rivien välistä ei tarvitse lukea arviota, että myös Syyrakki odotti kokeilulta tuloksia, jotka olisivat merkittävästi tiivistäneet kahdeksan Hämeenlinnan seudun kunnan yhteistyötä.

Veikko Syyrakki on pistävän oikeassa tulkitessaan valtion menettäneen mielenkiintoaan koko seutukokeiluun. Myös valtio on ymmärrettävästi pettynyt kokeiluun osallistuvien kuntien kiistelyyn vallasta – ja valitettavan usein puuhasteluun mitättömistä muotoseikoista.

Syyrakki lukee ilmeisen oikein myös käsikirjoituksen jatkoa. Jos kunnat eivät kykene rakentamaan seudullista yhteistyötä vapaaehtoisesti, valtio ryhtyy sanelemaan yhteistyön muotoja. Tästä on esimerkki aluepelastuslaitoksien muodostamisessa, mihin Syyrakkikin viittaa.

Hämeenlinnan seudun kunnat ovat saamassa toisen mahdollisuuden, kun valtio myönsi kokeilulle lisäaikaa aina vuoteen 2012 asti. Kahdeksalla kunnalla on tästä eteenpäinkin mahdollisuus vaikuttaa seutuyhteistyön sisältöön. Jos kunnat eivät yhteisvoimin saa seutuyhteistyön lähes pysähtynyttä junaa selvään liikkeeseen, veturiksi ryhtynee valtiovalta aivan kuten Syyrakki varoittaa.

Vanhoilla eväillä ja asenteilla kuntayhteistyö ei kanna Hämeenlinnan seudulla tästä eteenpäinkään hedelmää. Tämän tosiasian Syyrakin haastattelu tekee täysin selväksi. Kuntien on katsottava tarpeeksi kauas tulevaisuuteen, etsittävä tasa-arvoisessa hengessä kaikkia osapuolia hyödyttäviä yhteistyön muotoja ja luovuttava aika ajoin päätään nostavasta ahdasmielisestä kuntien rajoja suojelevasta ajattelusta.

Syyrakki on haastattelussa tapansa mukaan maltillinen. Juuri tässä mielessä on huomattavaa, että hän patistaa Hämeenlinnan johtoa katsomaan peiliin. Vaikka yksi kunta, Hämeenlinna, on selvästi muita suurempi, yhteistyön kaikkien osapuolten mielipiteitä on kuunneltava, ravistelee Syyrakki. Kuinka seutukokeilun käy, siitä Hämeenlinnan kaupunki kantaa, aivan kuten pitääkin, suurimman vastuun. Sen korkeimman johdon on kyettävä kuuntelemaan seitsemää muuta kuntaa ja myös kaikin tavoin todistamaan, että läänin pääkaupunki on tosissaan mukana seudullisen yhteistyön rakentamisessa.

Seutuyhteistyötä on kaatanut pula seutupäättäjistäkin, mitä seikkaa Syyrakki pahoittelee. Seudullisia johtohahmoja ei voi tekemällä tehdä: johtajaksi voi vain kasvaa.