Uutiset

Kolme ällää ei ole temppu eikä mikään

”Kolme ällää – lukio lukematta läpi” on vanha penkkarivitsi. Letkautus tuli mieleen, kun formulakuski Heikki Kovalainen paljasti jokin aika sitten Iltasanomien haastattelussa, ettei ole lukenut yhtään kirjaa.

Äidinkielen Opettajain Liiton puheenjohtaja piti Kovalaisen lukemattomuutta ”äärimmäisenä poikkeuksena”. Mielipide on omiaan osoittamaan sen, miten vieraantuneita opettajat ovat nykyajan koululaisten touhuista.

Kovalainen ei lukemattomuudellaan varmasti ole äärimmäinen poikkeus tai edes kovin suuri harvinaisuus.

Peruskoulun läpäiseminen tutustumatta painotuotteiden maailmaan sujuu kuin leikki eikä valkolakin painaminen päähän lukematta yhtään kirjaa kannesta kanteen ole juuri vaikeampaa.

Erot koulujen äidinkielen opetuksessa ovat valtavia. Joissain lukioissa voidaan hyvinkin kahlata kursseilla läpi vino pino kirjallisuuden klassikoita, kun taas toisissa opetussuunnitelmaan kuuluu yksi kirjaesitelmä.

Vaikka kävisikin koulunsa virkaintoisen äidinkielenopettajan piiskauksessa, ovat lukuhaluttomat nuoret kekseliästä porukkaa. Internet, kirjojen takakannet ja älykkökaverit ovat korvaamattomia apukeinoja keplottelijoille.

Pitänee kuitenkin huomata, että formulakuski Kovalaisen lausuntoa ei välttämättä kannata ottaa todesta. Kyseessä voi olla väärinymmärretty vitsi tai puhdasta liioittelua.

Monille ihmisille lukemisen vähättely on kunnia-asia. Etenkin urheilupiireissä vakiovastaus kysymykseen, minkä kirjan luit viimeksi, on ”Aapinen”. Totta vai ei, harva tietää.

Urheilijat mieltänevät lukemisen vässyköiden ja nyssyköiden touhuksi. Ja sehän on viiteryhmä, johon trimmattu mies tai nainen vihon viimeiseksi haluaisi samastua.

Lukuharrastuksella on hyvin erityinen asema kirjallista viestintää arvostavassa kulttuurissamme. Jos luet, olet fiksu. Jos et lue, olet moukka.

Kun halutaan esittää älykästä, luetaan klassikoita hampaat irvessä tai hankitaan kirjahyllyyn Dostojevskit ja Tolstoit – vaikka niihin koskettaisiinkinkin vuosien saatossa vain pölyjä pyyhittäessä.

Monelta lienee unohtunut, että lukeminen on vain harrastus muiden joukossa. Sivistävä ja kirjoitustaitoa kehittävä harrastus ehkä, mutta kuitenkin yksi monista mahdollisista vaihtoehdoista.

Jos formulakuljettajaa tai ketä tahansa muutakaan ei kiinnosta tutustua kirjallisuuteen, miksi hänet pitäisi siihen pakottaa?

Mielessä olisi hyvä pitää vanha viisaus kannettusta vedestä ja kaivosta. Mitä enemmän lukuhaluttomia yritetään patistaa lukemaan, sitä vastenmielisemmältä se tuntuu.

Jos koulussa ei olisi yritetty väen vängällä saada pikku-Heikkiä lukemaan väinölinnoja, ehkä hän olisi myöhempinä ikävuosinaan tarttunut kirjaan vaikkapa vain varikolla odotellessaan radalle lähtöä.

teresa.kauppila@hameensanomat.fi