Uutiset

Kolmen soinnun elämä

Lukioikäisenä Kari Peitsamo istui huoneessaan ja väsäili biisejä. Yksin. Nyt sama Peitsamo nousee lavalle, mutta kolmisenkymmentä vuotta vanhempana. Jälleen yksin.

Useiden erilaisten bändikokoonpanojen jälkeen Peitsamo sanoo viimeinkin löytäneensä itsensä sooloartistina.

– Nyt on pokeria olla yksin ja tuoda oma persoona ihmisten eteen. Uskaltaa tuoda itsestä esiin sitä, mikä on arvokkainta ja kestävintä.

Ämyrockin vakiokasvona tunnettu Peitsamo on muodostunut eräänlaiseksi Ämy-ikoniksi. Ensi kertaa Peitsamo nousi kaupunginpuiston lavalle vuonna 1979. Ämy järjestettiin tuolloin jo kuudetta kertaa. Ensi lauantaina, 3. heinäkuuta, järjestettävä Ämy täyttää tänä vuonna 30 vuotta.

Peitsamon ja Ämyn suhteessa ei ole mitään sen erikoisempaa kuin molemminpuolinen mieltymys. Suomen pitkäikäisin ilmainen rockfestivaali kutsuu Peitsamon esiintymään kerta kerran jälkeen, ja Peitsamo tulee mielellään.

– Pidän kaikesta, mitä tähän liittyy. Ämy on vilpitön ja pienimuotoinen eikä yritäkään olla mikään kunkkufestari.

Peitsamo ei tarkalleen muista, miten ajautui ensimmäisen Ämynsä esiintyjälistalle. Hämeenlinna kaupunkina oli kuitenkin tuttu, sillä Peitsamon jo edesmennyt Iines-täti asui torin laidalla.

Ämyssä muusikkoa viehättää se, että yleisössä on monenlaisia ihmisiä.

– Tämä ei ole pelkkä hippien juhla, vaan täällä erilaiset ryhmät ovat aika sulassa sovussa.

Peitsamon mukaan Ämyn yleisö ei ole aina käyttäytynyt korrektisti, mutta ei tarvitsekaan. Rockiin kuuluu tietty aggressiivisuus, teeskennellä ei saa. Idols-tyyppinen musiikkiteollisuus ei saa Peitsamon kannatusta.

– Yleisö vaistoaa, milloin heitä manipuloidaan. Se on kylmän kapitalistista viihdeteollisuutta. Ämy taas edustaa aivan toista puolta.

Levy taisteluista

Peitsamo julkaisi hiljattain 44:nnen levynsä. Taistelujen tiellä -levyn teemana ovat erityyppiset taistelut.

Monen kappaleen aiheena on kommunismi. Toisaalta levyltä löytyy versio Peitsamon vanhasta avantgardistisesta kappaleesta Puinen Koira, jossa Peitsamo muun muassa soittaa viulua näppituntumalta ilman koulutusta. Se ilmentää avantgardemusiikin esitaistelua. Levyllä on myös artistille ominaisia naiveja kappaleita, jotka edustavat omasta tyylistä kiinnipitämiseen liittyvää taistelua.

Peitsamo on levymäärällä mitaten yksi Suomen kaikkien aikojen tuotteliaimmista artisteista. Erilaisten vaiheiden jälkeen Peitsamo on kerta toisensa jälkeen palannut biisintekoon, koska ”kolmen soinnun renkutus” tuntuu elämänaloista kaikkein omimmalta.

– Se on minulle ainoa turvallinen alue elämässä ja maailmassa. Se on sielunmaisema, jossa olen vahvoilla. Ainoa sellainen.

Nopeaa levyntekoa edistää myös Peitsamon filosofia, jonka mukaan biisi tehdään kertalaakista eikä sitä sen kummemmin työstetä. Samalla periaatteella musiikki myös äänitetään.

– Biisi vaan tulee. Jos se ei tule kerralla, yritetään vähän ajan päästä uudestaan, ja jos ei tule sittenkään, niin sen ei ole tarkoituskaan syntyä.

Bändeistään Peitsamo kaipaa eniten Skootteria. Peitsamo kuvailee bändiä ”valmiiksi rokkibändiksi”. Skootterin jälkeen perustettu Hirttämättömät ei loppujen lopuksi ottanut tuulta alleen, ja Peitsamo totesi soolona esiintymisen parhaaksi vaihtoehdoksi.

Peitsamo on tehnyt hieman yhteistyötä myös hämeenlinnalaisen Retkibanaanin kanssa. Kokoonpano on toteuttanut muun muassa Ämyn 25-vuotisjuhlabiisin.

Yöksi kotiin

Tampereella asuvan Peitsamon musiikilta jäävä aika kuluu lähinnä tennistä pelatessa. 2000-luvun alussa Peitsamo työskenteli jonkin aikaa haudankaivajana. Musiikinteossa oli kriisi ja toimeentulon lähdettä tarvittiin.

– Eihän haudankaivaja ole kenenkään lapsuuden toiveammatti. Jotain rankkaa on täytynyt tapahtua, että ihminen ryhtyy sellaiseksi. Se työ teki kuitenkin hyvää.

Aina keikan jälkeen Peitsamo suuntaa kuuluisan oliivinvihreän Dodge Dartinsa nokan kohti Tamperetta. Hänellä on ollut koko uransa ajan tapana matkata kotiin yöksi, tai usein ehkä käytännössä aamuksi. Tapa on jäänyt nuoruudesta, jolloin artisti oli arka ja omissa ympyröissään viihtyvä.

Ämyynkään hän ei jää koko illaksi hengailemaan. – Se keikka taitaa olla iltapäivällä, joten ehdin kotiin katsomaan illan futismatsit jos niitä on.

Hämeenlinna kaupunkina on Peitsamon mieleen. Kaupunginpuistoa hän kuvailee ”idylliseksi”.

– Ulkopuolisen silmin se tosin varmaan näyttää vieläkin romanttisemmalta kuin mitä on.

Hämeenlinnasta Peitsamon mieleen on erityisesti jäänyt taannoinen vierailu vankilamuseossa, museon vahva ilmapiiri ja sympaattinen henkilökunta. Hän pitää tärkeänä mahdollisuutta saada kosketus myös siihen puoleen elämää, jota vankilamuseo kuvaa.

Päivän lehti

5.4.2020