Kolumnit Uutiset

Kolmikanta läpäisi stressitestin

Kolmikantaista sopimista kritisoidaan. Siihen on syynsä.

Mallissa työmarkkinajärjestöt astuvat eduskunnan tontille vaikuttamaan lainsäädäntötyöhön. Parlamentaarisessa demokratiassa kansan valitsemien kansanedustajien tulisi käyttää ylintä lainsäädäntövaltaa ilman ulkopuolista painostusta tai vaikuttamista.

Nyt näin ei ole.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus yritti heti alkutaipaleellaan vaikuttaa lainsäädäntöteitse työn tekemisen ehtoihin. Puhuttiin pakkolaeista, vedottiin kansainvälisiin sopimuksiin ja uhattiin joukkovoimalla murtaa hallituksen aikeet.

Nopeasti palattiinkin kolmikantaiseen asioiden valmisteluun, ja konsensuksen henki palasi suomalaiseen työmarkkinakenttään.

Kiky syntyi ja sen nimissä työaikaa pidennettiin, julkisen puolen lomia leikattiin, kelamaksujen painopistettä siirrettiin työnantajalta työntekijöille, ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikattiin sadalla päivällä ja palkankorotukset noudattivat nollalinjaa.

Voiteluaineena hallitus käytti puolen miljardin euron verohelpotusporkkanaa.

Kolmikantaiseen valmisteluun jäi vielä muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan käyttäminen aikaisempaa nopeampaan työllistämiseen ja ansio-osan hyödyntäminen palkkatukena sekä Lex Lindström eli yli kuusikymppisten pitkäaikaistyöttömien pääsy eläkkeelle.

Valmisteluun kuuluvat lisäksi nuorten etsivä työpajatoiminta ja osaamisohjelma.

Jos näistä kaikista kyetään saamaan yhteinen esitys hallitukselle syyskuun aikana, voi hyvällä syyllä väittää, että kolmikanta on läpäissyt stressitestinsä.

Väärin sammutettu, voivat parlamentarismin perään huutelevat kuitenkin perustellusti väittää.

Kolmikantaista valmistelua tarvitaan jatkossakin. Nyt se on kuitenkin liian keskeisessä osassa sopimusjärjestelmäämme.

Yritysten ja alojen tuloskehitys kulkee yhä enemmän eri sykleissä.

Palkkojen on jatkossa muodostuttava enemmän alan tai yrityksen maksukyvyn mukaan.

Se edellyttää painopisteen siirtämistä paikalliseen sopimiseen. Siinä riittääkin pureksittavaa.

Miten turvata tasavertainen neuvotteluasema, miten työntekijäpuolen näkemystä lisätään yritysten päätöksenteossa ja miten henkilöjohtamisen painopistettä siirretään käskyttämisestä kannustamiseen?