Uutiset

Kolumni: Lääkäristä ei pidä tehdä poliisin pikkuapulaista

Potilaan yksityisyyden suoja vai poliisin oikeus pyytää potilastietoja yleisen turvallisuuden nimissä?

Helsingin Sanomat (6.11.) uutisoi viikolla, että sisäministeriössä työstetään lakimuutosta, joka laajentaisi poliisin mahdollisuuksia päästä käsiksi arkaluonteisiin potilastietoihin.

Lääkäreille kaavaillaan jopa velvollisuutta ilmoittaa oma-aloitteisesti potilastietoja rikosten ennaltaehkäisemiseksi. Näin poliisi saisi jo etukäteen tietoa sellaisista ihmisistä, jotka ehkä suunnittelevat vakavia rikoksia. Sitä kautta vakavia rikoksia voitaisiin myös ehkäistä ennalta.

Uutinen herätti voimakasta vastarintaa lääkärikunnassa – ja syystäkin.

Koko terveydenhoitojärjestelmä perustuu luottamukseen. Siihen, että omat terveystiedot eivät leviä vastaanottotilanteen ulkopuolelle, eivätkä ulkopuoliset pääse käsiksi heistä tehtyihin potilasasiakirjoihin.

Lääkäreiden ja hoitohenkilökuntaan kuuluvien ammattilaisten vaitiolovelvollisuus on tiukka, ja sellaisena sen on pysyttävä. Lääkäreitä on tuskin koulutettu poliisiviranomaiselle tietoja vuotavaksi apulaiseksi.

Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne totesi Lännen Median haastattelussa, että poliisin tehtävä on selvittää rikoksia mutta ei keinolla millä hyvänsä. Poliisi tekee työtään lain suomilla keinoilla. Se tarkoittaa sitä, että poliisi tutkii ja ratkoo rikoksia omalla työllään, ei sitä, että asiat tulevat vuodettuina poliisin työpöydälle.

Muutaman päivän päästä ministerit Annikka Saarikko (kesk.) ja Kai Mykkänen (kok.) kertoivat, ettei lakimuutosta edistetä tällä hallituskaudella.

Mikäli asia tulee seuraavan hallituksen työlistalle, edessä ovat samat ongelmat. Miten pitkälle kansalaisten yksityisyyden suojan rapauttamisessa voidaan mennä? Ketkä kaikki ovat lopulta vailla pääsyä salattuihin tietokantoihin?

Jo nyt sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus ilmoittaa tietyistä asioista poliisille. Näin toimitaan esimerkiksi silloin, kun epäillään lasten pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lääkärit voivat kertoa potilastietoja myös tapauksissa, joissa on syytä epäillä törkeää rikosta. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos vastaanotolla ilmenee asioita, joihin liittyy törkeä rikos tai joissa väkivaltakohtauksen toinen osapuoli on kuollut.

Siksi on syytä kysyä vakavasti, mitä lisäarvoa poliisin laajemmat oikeudet päästä ihmisten terveystietoihin kiinni toisivat mukanaan?

Miten todennäköistä on, että terveystietoja avaamalla estettäisiin vakavia rikoksia, kun lääkärillä tai poliisilla ei ole kristallipalloa, josta näkee suoraan ihmisen päähän ja mielen syvyyksiin?

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja