Uutiset

Kolumni: Valemediat suoltavat hölynpölyä

Puhutaanpa hieman hölynpölystä. Tätä tavaraahan tuleen nykyään vähän joka tuutista, ja varsinkin sosiaalisessa mediassa meno on aivan villiä.

Internetin ihmemaassa milloin mikin outohoito parantaa kaikki taudit, uusin ihmedieetti hoikistaa viikossa paatuneimmankin sohvaperunan, vakiintuneet tieteelliset teoriat kaatuvat mölkkypalikoiden lailla ja kaikenkarvaisia salaliittoja paljastuu enemmän kuin laiskempi jaksaa laskea. Niin hullua uutista ei olekaan, etteikö jokin osa väestöstä sitä uskoisi.

Suomalaisista suurin osa on toki aivan selkäjärkistä väkeä, mutta aivan liian moni kaipaa kriittistä medianlukukurssia. Ja kipeästi kaipaakin. Nykyisessä informaatiotulvan maailmassa täytyy pystyä erottamaan luotettava tieto epäluotettavasta. Tämä on välttämätön kansalaistaito.

Hyvään alkuun päästäisiin, jos kaikki ymmärtäisivät edes, mitä eroa on medialla ja valemedialla. Välillä vaikuttaa nimittäin siltä, että ihmiset tuntevat suurempaa epäluottamusta edellistä kohtaan kuin jälkimmäistä.

Kansan epäluuloisissa silmissä jokainen suomalainen sanomalehtikin on aina osa joko punavihreää suvakkimediaa, oikeistolaista porvarimediaa tai maakuntien vähäväkisiä vihaavaa etelänmetiaa. Tietysti sama lehti voi olla kaikkia näitä yhtä aikaa, riippuen siitä, kuka artikkeleita kyräilee.

Totta tietysti on, ettei mikään media ole täysin objektiivinen eikä erehtymätön – eikä kukaan tällaista väitäkään. Uutisia tekevät kovissa aikataulupaineissa inhimilliset toimittajat, joiden maailmankuvat ja osaamisalueet ovat yksilölliset.

Tästä huolimatta jokainen suomalainen laatumedia on kuitenkin sitoutunut hyvään journalistiseen tapaan. Niillä on omat näkökulmansa ja painopisteensä, mutta ne eivät voi julkaista täysin keksittyä uutisia.

Hämeen Sanomat ei voi kirjoittaa, että Turenkiin on laskeutunut UFO, keskelle Riihimäkeä on syntynyt Novo-Hattulan valtio, tai että mamut ovat vallanneet Myllymäen ja julistaneet sinne sharia-lain. Valemedioilla taas ei ole mitään tällaisia pidäkkeitä.

MV-Lehti, Magneettimedia, Verkkomedia ja muut vastaavat pyrkivät esiintymään oikeina medioina, mutta eivät ne ota minkäänlaista journalistista vastuuta. Faktoja ei tarkisteta, oikaisuja ei julkaista ja juttuja tekaistaan vaikka omasta päästä.

Totuudenmukaisuuteen ei edes pyritä, vaan tärkeintä on lukijakunnan tunteisiin vetoaminen. Villi huhu kelpaa julkaistavaksi siinä, missä todellinen uutinen. Tärkein mediakritiikki, joka näiden vaihtoehtomedioiden kohdalla tarvitaan, on ymmärtää, ettei niillä ole mitään tekemistä tiedonvälityksen kanssa.

Ne eivät anna vaihtoehtoisia näkökulmia tai paljasta sitä mitä valtamedian salaa. Sisältö on yksinkertaisesti roskaa. Uutiset ovat joko tunnistamattomaksi vääristeltyjä tai täysin keksittyjä. Ja sellaisten uskominen tai jakaminen eteenpäin on juuri niin hölmöä kuin miltä kuulostaa.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen tietokirjailija.