Uutiset

Kolumni: Valtakunnansyyttäjä avasi arvaamattomat näkymät, jos Päivi Räsänen tuomitaan – Antautuisitko tulevaisuuden tuomarille?

Minäkin voin vielä syyllistyä rikokseen tällä kolumnilla, vaikka se tänä päivänä olisi laillinen.
Kuva: Jarno Pellinen
Kuva: Jarno Pellinen

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen avasi Suomessa ennalta tuntemattoman rikollisuuden lajin, kun hän totesi että jopa Raamatun siteeraaminen voi olla rikos. Mikä tahansa vanha teksti voi täyttää rikoksen tunnusmerkit, jos se on yhä saatavilla.

En puutu kaikkiin tämän linjauksen ongelmiin, jotka johtuvat maailmankirjallisuuden ja blogosfäärien mittaamattomista ääristä ja poliisien niukasta määrästä. Puutun ilmeisimpään ongelmaan, joka koskee minua ja sinua.

Tutkinnassa oleva Päivi Räsäsen (kd.) kannanotto homoseksuaalisuudesta on vuodelta 2004, ja tekstin viittaukset Raamattuun ovat vuosituhansien takaa. Kiihottaminen kansanryhmää tuli rikoslakiin 1970, mutta tätäkin lakia on vuosien varrella uudistettu, viimeksi 2011.

Nyt tulee kysymys, miten tämä asia liittyy minuun tai sinuun.

Minä voin tällä hetkellä kirjoittaessani tätä kolumnia syyllistyä rikokseen. Kaikki sinunkin verkkoon kirjoittamasi voi jäädä talteen ja tulevaisuuden tuomarien arvioitavaksi.

Kolumnini ei tietääkseni riko mitään nykyistä lakia, ainakaan nyt. En kuitenkaan tiedä, miten nykylakeja tulevaisuudessa tulkitaan tai uudistetaan.

Niinpä tulevaisuudessa minut voidaan tuomita, jos Räsäsen vuoden 2004 kirjoitus ja viittaukset historialliseen kirjallisuuteen todetaan nyt oikeudessa lainvastaiseksi.

Nyt joku oikeamielinen toteaa, että ei mitään hätää, noudatat vain hyviä tapoja, tolkullisia ajatuksia ja journalistin ohjeita.

Seuraavaksi tulee vastakysymykseni: Pystytkö sanomaan, mikä on yleisesti hyväksyttyä edes 10 vuoden päästä? Johtaako Suomea Jussi Halla-aho (ps.), Maria Ohisalo (vihr.) vai joku muu? Entä 30 vuoden päästä? Jo vanhat tekstit itsessään kertovat, miten paljon maailma on muuttunut vaikkapa 30 vuodessa.

Jokaiselle hiemankin logiikkaa tuntevalle valtakunnansyyttäjän linja muuttuu arvaamattomaksi.

On kestämätöntä, ettei edes se riitä, jos poliisi on nykyhetkessä todennut tekstin lailliseksi. Kansalaisten on voitava luottaa nykyhetken laintulkintaan, jotta he voivat erottaa oikean väärästä.

Historiantutkimuksessa kysymykselle on oma sanansa. Se on anakronismi, vapaasti käännettynä ajanvastaisuus.

Anakronismin eräs merkitys on, että menneisyyden tapahtumia ei osata tulkita oman tapahtuma-aikansa lähtökohdista, vaan ne pakotetaan nykyajan värilasien läpi. Siitä tulee turha eri aikakausien kulttuurien törmäys, sillä emme voi keskustella menneisyyden kanssa.

Nykyajan oppinutkin ihminen on valitettavan allerginen erilaisuudelle. Historiaan tai erilaisiin ajattelutapoihin ei osata suhtautua puolueettomalla uteliaisuudella. Roskakoriin lentävät ensimmäisenä ironian ja satiirin vivahteet, jotka vanhan tekstin sanatarkalta tavaajalta jäävät ymmärtämättä.

Tämä linja on vaarallinen, sillä se ennakoi, että historiasta ei uskalleta oppia mitään.

Pelkät sata viime vuotta tarjoavat hyytävän osuvia esimerkkejä, miten kymmenet miljoonat ihmiset on surmattu ajatustensa tai erilaisuutensa takia.

Ajatuspoliiseja en Suomeen halua – en nyt enkä tulevaisuudessa.

Otan kantaa vain vanhojen tekstien rikollisuuteen. Hyvään makuun en ota kantaa.

Jokainen pyytäköön anteeksi, jos kokee tekstiensä tai hupailujensa olleen loukkaavia ja harkitsemattomia. Mullan alta ei anteeksipyyntöjä kuitenkaan kannata odottaa.