Uutiset

Kommentti: Luopuvien veteraanipoliitikkojen jono kasvoi taas

Miksi kansanedustajan pitäisi jaksaa yli 40 vuotta, kysyy toimittaja Anita Simola.

No johan nyt on. Taas yksi konkaripoliitikko, joka jättää Arkadianmäen.

Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja, moninkertainen ministeri ja nykyinen eduskunnan varapuhemies Mauri Pekkarinen ei asetu enää ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Hän kertoi ratkaisustaan hetki sitten.

Ensi keväänä Pekkarinen tulee istuneeksi kansanedustajana yhtäjaksoisesti 40 vuotta.

Jo aiemmin keskustan kaksi muuta veteraanipoliitikkoa eli Seppo Kääriäinen sekä Tapani Tölli kertoivat väistyvänsä. Puolueessa totisesti veri vaihtuu. Sunnuntaina luopujien jono voi saada lisää jäseniä, kun kansanedustaja Mikko Alatalo (kesk.) kertoo illan tv-ohjelmassa jatkoaikeistaan. Alatalo on 67-vuotias.

Muita iäkkäämpiä luopujia ovat muun muassa kokoomuksen Pertti Salolainen, keskustan Niilo Keränen, sinisten Pentti Oinonen, Lea Mäkipää sekä Martti Mölsä.

Kääriäinen sekä Tölli ovat suoraan kertoneet, että yksi syy heidän ratkaisuunsa on politiikan pinnallistuminen. Seitsemänkymppiset eivät jaksa taistella sosiaalisen median villissä viidakossa, jossa kuumaan aiheeseen on otettava kantaa nyt, eikä illalla tai seuraavana päivänä. Tämä on täysin ymmärrettävää.

Ilman kaiken nielevää someakin väsymyksen ymmärtää.

Kääriäinen tilitti avoimesti, että hänelle lähes 50 vuotta sylkykuppina riittää. Aikoinaan keskustan kansanedustaja Hannes Manninen oli samoilla linjoilla. Hän jätti eduskunnan vuonna 2011 todeten, että nyt vuodet kusitolppana riittävät. Silloin ei edes some vielä laulanut siihen tahtiin kuin tänä päivänä.

Pinnallistumisen ja viihteellisyyden lisäksi on syytä tarkastella luopujien ikää. Jos mittarissa on 70 vuotta, niin eikö luopuminen ole aika luonnollista.

Vaikka palkansaajien eläkeikää ollaan jatkuvasti korottamassa, niin harva meistä kuvittelee itsensä vetävän täysillä yli 40 vuoden työuraa. Ja politiikassa jos missä on vedettävä täysillä.

Maakuntien edustajat kiirehtivät perjantaina koteihinsa viikon jälkeen kuka lentäen kuka junassa istuen.

Istuntopäivät ovat jotakin muuta kuin kahdeksasta neljään.

Vain harvoin viikonloppuna voi sanoa, että upeaa, kaksi kokonaista päivää vapaata. Kotipitäjässä näet odottaa sen seitsemän sortin juhlat ja tapahtumat. Järjestäjät odottavat, että oma kansanedustaja noudattaa kutsua ja useimmiten häneltä odotetaan myös puhetta.

Samainen Manninen totesikin, että kansanedustajan palkkio ei ole kohtuuton korvaus siitä, että useimmat tekevät työtä kellon ympäri 6–7 päivää viikossa.

Sanotaan, että politiikka on elämäntapa. Sitä sen on täytynyt olla edustajille, jotka ovat yhtäjaksoisesti asettuneet ehdolle kymmeniä vuosia. Mutta politiikan paavoväyrysiä ei tule kaikista ja hyvä niin. Tosin Pekkariselle tulee varsin pitkä ura, jos se jatkuisi vielä Euroopan parlamentissa. Hänhän jätti oven hiukan raolleen mahdolliselle ehdokkuudelleen.

Ja vaikka kuuluisat konkarit siirtyvät rivistä pois, tuskin he kiikkustuoliin jäävät. Eiköhän teräviä kannanottoja ole luvassa jatkossakin, jos ei muualla niin ainakin omissa puoluelehdissä.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

anita.simola@lannenmedia.fi

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930