Uutiset

Konsulttikierrettä on vaikea katkaista

 

Suomesta on tullut konsulttien luvattu maa.
 
Ulkoa ostetun asiantuntijatyön käyttö valtionhallinnossa on viime vuosina lisääntymistään lisääntynyt, kirjoitti kaksi asiaa selvittänyttä tutkijaa Helsingin Sanomissa.
Heidän johtopäätöksensä ei ole kovin lohdullinen: konsulteista on tullut hallitsematon osa organisaatioiden arkipäivää.
 
Esimerkkejä hillitsemättömästä konsulttibuumista riittää, ja asiaan ovat tutkijoiden ohella puuttuneet poliitikotkin. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) ehdotti kuluneella viikolla, että valtionhallinnon kannustusjärjestelmien avoimuutta voisi lisätä muun muassa julkistamalla niitä suunnittelevat konsulttiyhtiöt.
 
Monissa tapauksissa kannustinjärjestelmiä suunnitteleva konsulttiyhtiö voi pitkälti sanella palkitsemisen pelisäännöt.
 
Valtiontalouden tarkastusvirasto on useaan otteeseen paheksunut konsulttien vallatonta käyttöä. Silmätikkuna ovat olleet esimerkiksi valtion it-projektit, joita on moitittu tehottomiksi ja heikosti johdetuiksi. Lisäksi niiden on nähty syytävän surutta rahaa suurille it-yhtiöille ja niiden kovapalkkaisille konsulteille.
 
Esimerkkejä rahan syytämisestä konsulteille riittää. Tarkastusviraston tietojen mukaan verohallinto tilasi ja maksoi satojatuhansia euroja konsultille työstä, jota tämä ei oikeasti koskaan tehnytkään.
Ja sitten on tietysti vielä Helsinkiin haviteltu Guggenheimin taidemuseo, jonka soveltuvuutta pääkaupungin miljööseen selviteltiin ensi alkuun noin kahden miljoonan euron konsulttityöllä.
Silläkään hinnalla ei hankkeelle saatu tuulta purjeisiin, vaan sen vastustajien yhdeksi maalitauluksi joutui juuri selvitystyön hinta.
 
Helsingin Sanomien kirjoituksessaan tutkijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen pitävät tärkeimpänä syynä konsulttien lisääntyvään käyttöön valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa. Se on kyllä vähentänyt valtion henkilöstökuluja, mutta samaan aikaan reippaasti säästöjä suuremmiksi ovat kohonneet ulkopuolisten palvelujen ostot.
 
Väkisinkin mieleen tunkee kuva harakasta tervatulla katolla. Säästöjen synnyttäminen tulee syntyviä säästöjä kalliimmaksi.
 
Kustannusten lisäksi tutkijat näkevät konsulttibuumissa muitakin ongelmia. Läpinäkyvyys ja avoimuus vähenevät, ja konsulttipalvelujen käyttäjien oma asiantuntemus rapautuu. Tutkijat varoittavat ”tiedollisista monopoleista” etenkin it-hankintojen yhteydessä, kun tilaajilla itsellään ei ole pääsyä järjestelmien kehitystyöhön.
 
Monessa tapauksessa ulkopuolisen asiantuntijan käyttö on perusteltua, eikä kukaan tietenkään ole täydellistä konsulttikieltoa vaatinutkaan. Ongelma on konsulttien käytön laajeneminen, jolle ei näy loppua.
 
Tällä menolla valtion ja kuntien hallinnossa ei ennen pitkää kyetä omin voimin pitämään konsulttien käyttöä hallinnassa. Jos sitä halutaan rajoittaa, joudutaan turvautumaan ulkopuolisten konsulttien apuun.