Uutiset

Koottavana ikävien esitysten hallitus

Jyrki Katainen (kok.) yrittää nyt koota kuuden puolueen toimivaa hallitusta. Tavoite on äärimmäisen vaikea, koska puolueiden tavoitteet ja arvopohjat eroavat suuresti toisistaan.

Vaalitulos ja perussuomalaisten lähtö hallitusneuvotteluista pakottivat suomalaisittain poikkeukselliseen ratkaisuun. Erikoista on myös se, että kootaan häviäjien hallitusta. Samalla uutta hallitusta voi nimittää ikävien päätösten hallitukseksi.

Kun viime vaalien alla kilvoiteltiin sitä, mikä puolue lupaa eniten, vaadittiin nyt lähinnä leikkauslistojen esittämistä.
Tähän mennessä yksimielisyys on löytymässä vain vaalilain muutoksesta.

Jotain työn vaikeudesta kertoo se, ettei edes talouskasvusta ja kestävyysvajeen suuruudesta ole saatu yksimielisyyttä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan talouskasvu on vaalikaudella 2,5 prosenttia.

Etenkin neuvotteluissa mukana oleva vasemmistoliitto pelkää kasvun jäävän alemmaksi, jolloin hallituksen on pakko esittää leikkauksia ja veronkorotuksia enemmän, kuin ennen vaaleja annettiin yleisesti ymmärtää.

Vihreät taas vaati hallitusohjelmaan lakia hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Lain hyväksyminen tietäisi automaattisesti energian kallistumista. Maksajina olisivat kotitaloudet ja energiaintensiivinen teollisuutemme.

Tällaisten yksittäisten vaatimusten esittämistä ei hallituksen kokoajana Jyrki Katainen halua, koska yksittäiset vaatimukset kaatavat nyt helposti koko hallitushankkeen.

Kataista ja hallitusneuvottelijoita on jo moneen moitittu niukasta tiedotuslinjasta. Muun muassa vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö peräsi Turun Sanomissa avoimempaa tiedotuslinjaa ja kysyi, mikä on äänestäjien kuluttajasuoja.

Tiedotusvälineet puhuvat kulissien takana käytävästä poliittisesta pelistä. Enemmänkin on kyse siitä, ettei hallitusneuvotteluja haluta enää enempää vaikeuttaa julkisuuspelillä.

Nythän joudutaan tekemään harvinaisen paljon kompromisseja. Yksikään hallitukseen lähtijä ei saa omia tavoitteitaan läpi sellaisenaan. Kaikkien on tingittävä kokonaisuuden hyväksi.

Hallituksen ohjelman peruslähtökohta on kestävyysvajeen kiinni kurominen. Siihen tarvitaan uskottava ohjelma, johon pitää sisällyttää monia kansalaisten kannalta ikäviäkin asioita.

Samalla pitää varmistaa se, että hallituksen esityksen menevät eduskunnassa läpi.

Ei voi olla niin, että hallituksessa oleva puolue äänestää eduskunnassa hallituksen esitystä vastaan. Viime vaalikaudella vihreille se sallittiin. Nyt ei poikkeuksiin haluta enää lähteä.

Juuri näiden vaikeuksien takia neuvottelut venyvät ja niukka tiedotuslinja jatkuu, eikä lopputuloksesta voi sittenkään olla varma.

Suomen kannalta surkeinta olisi, jos EU-tason talouskriisejä seuraisi vielä kotikutoinen hallituskriisi ja hoidettavana olisi kestävyysvajeen kaltainen ongelma.