Uutiset

Korhonen nousussa puoluejohtajaksi

Vasemmistoliitto toipui näennäisen nopeasti puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen yllättävästä erosta. Viikonvaihteessa kokoontunut puoluevaltuusto unohti Siimeksen, uhkui voitontahtoa ja katsoi eteenpäin kohti vuoden päässä häämöttäviä eduskuntavaaleja. Vasemmistoliitto aikoo pysyä maan neljänneksi suurimpana puolueena.

Toukokuussa kokoontuvan puoluekokouksen tehtävä on valita Siimekselle seuraaja. Puoluevaltuuskunnan tentittävänä oli viisi puheenjohtajaehdokasta, joista puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja entinen ministeri Martti Korhonen on ylivoimainen suosikki. Saattaa hyvinkin olla, ettei puheenjohtajan tuolista edes synny aitoa puolueen kenttäväkeä innostavaa kamppailua.

Monet seikat puhuvat Korhosen puolesta. Oulun vaalipiirin kansanedustaja on nyt esillä olevista ehdokkaista ehdottomasti kokenein. Tämä seikka painaa valinnassa. Vasemmistoliitto on Siimeksen lähdön jälkeen tilanteessa, jossa sen on pelattava varman päälle.

Martti Korhonen pärjää puoluejohtajana, tästä ei ole epäilystäkään. Siimeksen tapaista innostavaa ja valovoimaista veturia vasemmistoliitto ei kuitenkaan Korhosesta saa. Hän osaa asiansa, mutta esiintyminen on sangen virkamiesmäistä.

Vasemmistoliitto yrittää unohtaa Siimeksen ja hänen puheenjohtajakautensa. Puolue ei halua nähdä, mitä tärkeää Siimeksen ero paljasti: vasemmistoliiton kahtiajako maltillisiin ja taantumuksellisiin stalinisteihin ei suinkaan ole historiaa.

Martti Korhosen kuten muidenkin maltillisten tavoite on junailla puolue vaalivoiton kautta hallitukseen. Kahtiajakautuneelle puolueelle tehtävä on nykypäivän politiikassa lähes mahdoton.

Korhonen pärjäisi varmasti puoluejohtajana hallitusneuvotteluissa, mutta ei hänkään pärjää omiensa kanssa. On vaikea kuvitella, miksi suuret puolueet – SDP, keskusta ja kokoomus – innostuisivat hallitusyhteistyöstä sellaisen puolueen kanssa, jonka tietää jo etukäteen vaikuttavan sekä hallituksessa että oppositiossa.

Vasemmistoliiton johtoon ei löydy mistään henkilöä, joka taivuttaisi puolueen jyrkän siiven änkyrät tukemaan hallituksen linjaa olipa se aivan millainen hyvänsä. Politiikka on yhteistyötä ja sovittelua varsinkin hallituksessa, mutta Marxin oppeja edelleen arvostavalle vähemmistölle sovinnon politiikka ei tunnetusti kelpaa.

Puoluevaltuustossa kehuttiin punaista väriä ja sen syventämistä. Värillä on politiikassa toki vieläkin väliä. Silti sopii kysyä, mitä punastelu vasemmistoliiton kasvojenpesusta lopulta kertoo.

Jos vasemmistoliitto siirtyy pari piirua kohti puoluekentän äärimmäistä vasenta laitaa, se johtuu kasvotusten sosialismin käsitteen kanssa. Vaalitaistelussa puolue kertonee, miten se yritystoimintaa haluaa sosialisoida. Yksi asia on varma: Suomeen ei synny hallitusta, joka sosialisoi. Punaiselle vasemmistoliitolle on varattu paikka oppositiossa, missä puolue voi olla muodollisesti yhtenäinen.

Päivän lehti

9.4.2020