Uutiset

Korjauksia Juice-juttuun

Ja ne joilta se onnistuu / pankoon ristiin sääriluut / sillä etusivun tähteä / eivät suojaa sivut muut…

Juice sen tiesi, kuten monet muutkin ovat oppineet. Eli ei ihme, että suomalaiset julkkikset ja tähdet, aika ajoin sekoavat ja sekoilevat viinan kanssa, kun arvostetut sanomalehdetkin tekevät sunnuntainumeroissaan sisältömokia lepopäivän ratoksi.

Annoin Hämeen Sanomiin haastattelun ystävästäni Juicesta positiiviseen ja muistavaan sävyyn. Haluan nyt oikaista joitakin asiavirheitä tuosta jutusta.

Pyysin jutun tarkistettavaksi, ja toimittaja lähettikin raakaversion, mutta ei tehnyt juttuun vaatimiani korjauksia, eikä ottanut yhteyttä, vaikka nimenomaan korostin sähköpostissa, että elleivät vastaukseeni isoilla kirjaimilla merkitsemäni korjaukset näy: ”Ota yhteyttä!”.

En hyväksynyt juttua lukuisten asiavirheiden ja asiattomuuksien tähden, vaan vaadin asiat korjattavaksi – varsinkin kun jutun aiheen piti liittyä minun ja Juicen ystävyyteen pohjalta minä Hämeenlinnasta, Juice Savosta ja tutustuminen Tampereella.

Omaa puhelinnumeroaan toimittaja ei ollut edes yhteydenoton mahdollistamiseksi liittänyt. Toimittaja ei siis ottanut yhteyttä – vaan lehti julkaisi osin toimittajan väärin ylöskirjoittamiin asiatietoihin perustuneen ja juuri kuolleeseen ystävääni liittyvän mielestäni asiattomuuksiin menneen ”7-päivää-jutun”!

Syntyjäni hämeenlinnalaisena ja lyseota luokan käyneenä kerroin esimerkiksi kuinka vein Juicen ensi kertaa tapaamaan Irwin Goodmania Lielahteen ”Uuteen Ryysyrantaan” noin 1976-77. Jutussaan toimittaja väitti, että tutustutin Juicen Irwiniin Hämeenlinnassa, eli huh-huh.

Kun sitten Irwinin surullisesta kohtalosta pääsin tietynlaisen median ihannoimaan pop-tähtien ryyppäämiseen, kuinka monet ovat Olavi Virrasta ja Baddingista lähtien kuolleet, tai ainakin sortuneet aika ajoin viinan kiroukseen taiteellisessa ja medianpyöritystuskassaan, niin tämän toimittaja käänsi muka Juicen ”tuhoutumiseksi” puhuessani asiasta Manse-rockin yhteydessä.

Mainitsin kuinka lehdistä saa jatkuvasti seurata huolestuneena esimerkiksi Paten toilailuja, ja pohdin onko hän ”ehkä seuraava”.

Toimittaja puhui jutussaan virheellisesti Pantse Syrjästä!

Hämeenlinnaan liittyen kerroin kuinka 1977 lopulla harjoittelin Hattelmalan mielisairaalassa psykologiksi ja kuinka Juice sai toimia ”työnohjaajanani”, kun terapoimme toisiamme vaikeina vuosina ollessamme läheiset ystävät. En siis nähnyt ystäväni ”tuhoutuvan”, vaan ”sekoilevan naisjutuissaan, tekevän aiheesta terapeuttisia lauluja ja alkavan terapoida itseään myös viinillä”.

Viittasin tässä yhteydessä ammatistani johtuvaan vaitiolovelvollisuuteen – aihe, josta eduskunta-aikoina esimerkiksi Claes Anderssonin kanssa saunassa usein puhuimme.

Olen jutun takana pääosiltaan muuten, mutta haluan muistuttaa, että Juice oli oikeasti boheemi, ja että liika viinanjuonti vie luovuutta, ei tuo sitä – salakavalasti – ja tekee rocktähdistäkin pikku hiljaa ”iskelmätähtiä”. Oli kyse sitten Hesasta, Mansesta, Porista tai Turusta, niin kyseistä muutosta ei moni raavas suomalainen rockmies kestä ja biisien sisältö muuttuu – turhan synkäksi.

Muissakin työyhteisöissä korostetaan nykyään näkemään ”hoidon tarve” ja ohjautumaan hoitoon, miksei siis julkkis-bisneksessäkin?

Ja Martti Syrjästä totesin, että onneksi pahin näyttää olevan ohi, ja mies on ”hoitanut monia keinoja kokeiltuaan itsensä takaisin kuntoon” – ja ettei Eppujenkaan sanoitusesikuva ole ollut Juice – vaan vielä rockimpaa, oma äiti – Kirsi Kunnas.

Pertti Olavi ”Veltto” Virtanen

Lempäälä