fbpx
Uutiset

Korkeinta opetusta vaivaa perusrahoitusongelma

Olen saanut seurata yliopistojen toimintaa 1960-luvulta lähtien, ensin opiskelijana ja sittemmin yli 20 vuoden ajan teknillisen korkeakoulun dosenttina. Suuri toimintaan vaikuttava muutos on tapahtunut viimeisten noin kymmenen vuoden aikana. Se koskee yliopistojen perusrahoitusta. Osastojen ja laboratorioiden toiminnoista vastaavat professorit ovat joutuneet sen johdosta melkoisiin vaikeuksiin.

Tilannetta kuvaa prof. M:n toteamus: “Minun on käytettävä 50-60 prosenttia työajastani kauppamiehenä toimimiseen eri yrityksissä. Ulkopuolisia rahoitusprojekteja on löydettävä, muuten laboratorion henkilökunnalle ei ole palkkarahoja. Ulkopuoliset projektit ovat lisäksi usein lyhytkestoisia, mikä tarkoittaa jatkuvaa toiminnan epävarmuutta”.

Professorien työaika jakaantuu paitsi opetukselle niin myös omalle tutkimukselle ja julkaisujen tekemiselle, luentojen valmistelulle, opiskelijoiden ja opinnäytetöiden ohjaukselle ja laitoshallinnolle. “Kun löytyisi joskus yksi kokonainen vapaa päivä, niin saisin velvoitteitani tieteellisessä seurassa eteenpäin”, jatkaa M.

Tohtori J. eräästä toisesta laboratoriosta liittyy keskusteluun. “Osaston käytävillä keskustellaan hyvin usein nykyään kiinaksi, ranskaksi ja espanjaksi. Nämä ulkomaalaiset käyttävät tehokkaasti hyväkseen Suomen ilmaisen koulutuksen antamat edut. Valmistuttuaan he lähtevät maasta, hyödyttämättä meitä millään tavoin. Se ei voi olla oikein”.

“Suomalainen opiskelija-aines on täällä teknillisessä korkeakoulussa myös muuttunut. Lukiossa vain lyhyen matematiikan suorittaneita alkaa olla opiskelijoiden joukossa. Heidän edellytyksensä kursien läpäisyyn, vajavaisten perustietojen takia, eivät ole kovin hyvät. Kovat luonnontieteet ja tekniikka eivät nykyään vedä oikein hyvin. Kysymys on työpaikoista tai oikeammin niiden puuttumisesta näiltä aloilta. Potentiaalisimmat tapaukset hakeutuvat opiskelemaan lakia tai taloustieteitä ja varmistavat taloudellisesti varman tulevaisuuden”. Näin jatkaa vielä prof. M.

Kaikki eivät nykyistä tilannetta ole sietäneet. Minulle tutut professorit N. ja E. teknillisen korkeakoulun kahdelta eri osastolta ottivat ja lähtivät. Edellinen maanviljelijäksi ja jälkimmäinen ammattikorkeakouluun opiskelijaksi, tavoitteena alan vaihto. Professorituttu P. Helsingin yliopistossa nosti myös kätensä pystyyn ja totesi, että “en jaksa enää, aika ei riitä tieteen tekemiseen kun ei pysty palkkaamaan apuhenkilökuntaa”.

Mitä tulisi tehdä? Erityisesti tekniikan ja luonnontieteiden koulutuspolitiikkaan tulisi välttämättä löytää nopeasti sellaiset poliittisesti hyväksyttävät toimintatavat, joilla niiden perusrahoitus ja järkevä toiminta voitaisiin turvata. Tämä on koko maan kehityksen elinehto.

Pekka Rahkila

dosentti (TkT, FT, TM)

Hämeenlinna

Menot