Uutiset

Körmyjen karkeloiden ykkönen

Juha Keskinen, 42, voimamiesten maailmanmestari vuosimallia 2015, tarttuu jättimäiseen, pyöreään kivenmurikkaan. Möhkäle painaa paljon enemmän kuin 105-kiloinen mies itse: 120 kiloa.
Pufff. Puuskutus ja nosto.
 
Keskinen kieräyttää kiven ensin polviensa päälle, sitten syliinsä. Veri pakenee päähän, kasvoille lehahtaa puna.
 
Hetken mies syleilee kivipalloa. Sitten hän antaa sen pyörähtää jalkoihinsa.
 
Töms. Maa tömähtää kumeasti kymmenen metrin päässä.
 
Keskinen ei ole mikään hirmuinen köriläs. Miehellä on pitkät ja hoikat pianonsoittajan sormet. Hän ei näytä vähääkään niiltä jäteiltä, jotka kiskovat television voimamiesmittelöissä perässään rekkoja kiroillen, äristen ja räkien.
 
Tuhansia kiloja painavan rekan rehaaminen pelkällä lihasvoimalla on silti Keskiselle peruskauraa. Maailmanmestaruuskisoissa mies veti rekkaa kaatosateessa loivaan ylämäkeen 5,35 metriä – ja voitti lajin. Kilpailuaikaa oli tasan minuutti. Useimmilta muilta suoritus jäi alle metriin.
 
Rekanveto on voimamieskisojen kuninkuuslaji, jolta kilpailijat eivät välty.
 
– Rekanveto voi näyttää mahdottomalta, mutta ihmiset sitä tekevät. Vetäväthän isoimmat miehet jumbojettejäkin. Kyllä sekin liikkuu, kun laittaa vähän renkaisiin lisää ilmaa. Eniten voimaa tarvitaan liikkeelle lähdössä. Sitten vain pidetään vauhtia yllä, Keskinen sanoo vaatimattomasti.
 
Keveitä kenttälajeja, kuten 130-kiloisten kivillä lastattujen puulaatikoiden kanniskelua, Keskinen treenaa omakotitalonsa pihassa. Raskaan sarjan lajien kuivaharjoittelupaikkojen etsimisessä täytyy käyttää mielikuvitusta.
 
– Rekanvetoa harjoittelin marketin parkkipaikalla, ihan ilman lupia. Ajattelin, että vaihdan paikkaa, jos joku tulee jotakin sanomaan.
 
Kukaan ei tullut, vaikka puoti oli avoinna.
 
Voimamiesten maailmanmestaruuskilpailun 105-kiloisten sarjan tänä syksynä Hämeenlinnassa voittanut Keskinen aloitti voimailun teini-iässä perinteisellä kaavalla: hän meni kaveriporukan kanssa kuntosalille puntteja nostelemaan. Kaverit jättivät salit, mutta Keskinen jäi.
 
– Voima kiehtoi, ja tuloksiakin tuli. Aluksi minulla ei ollut aikomustakaan kilpailla, mutta treenikaverit ja vaimo kannustivat. Ajattelin, että jospa joskus voittaisin suomenmestaruuden.
 
Parikymmentä vuotta kestäneen voimanostouransa aikana Keskinen voitti kolme SM-kultaa. Viisi vuotta sitten voimanosto vaihtui voimamiesurheiluun. Miksi?
 
– Tämä on monipuolisempi ja urheilullisempi laji kuin voimanosto. Voimamieskisoissa mitataan nopeutta, sitkeyttä, voimaa ja korvien väliä. Vähän hullu pitää olla, mutta ei tyhmä. Kyseessä on voimailun kymppiottelu, Keskinen kehuu.
 
Kilpailulajeja on noin parikymmentä, mutta kisakohtaiset lajit paljastetaan vasta noin kolme kuukautta aiemmin. Ennen koitosta kilpailijan täytyy älytä pohjustaa lihaskuntoa ja hioa otetekniikkaa.
 
Veto- ja kantolajeissa Keskinen tuntee olevansa vahvoilla, mutta nostolajit raastavat yli nelikymppistä kroppaa. Rankimmasta päästä on tukkipunnerrus, jossa pölli hilataan maasta vatsan päälle ja pyöräytetään rintakehälle.
 
Lopuksi tukki pitäisi pusertaa painonnostotekniikkaa hyödyntäen yläilmoihin, pään yläpuolelle.
 
– Se meinaa usein jäädä tekemättä ja jääkin. Polveni ja rustoni ovat niin kuluneet, etten oikein pääse hyvään tekniikkaan. Jos tukki on väärässä linjassa, voi tulla vaarallisia tilanteita. Muutaman kerran tukki on lentänyt pääni ylitse, mutta vammoja ei ole tullut.
 
Keskinen myöntää, että homma alkaa tuntua melko rajulta.
 
 – Kisojen jälkeen on tuntunut siltä, että kroppa on tukossa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammin liikkeistä palautuu. Polvet ovat sanoneet monta vuotta, että älä nyt enää mene, mutta urheilussa kaikkein vaikeinta on lopettaminen.
 
Kroppaansa mies on koettanut pönkittää voimanostovöillä, tukisiteillä ja lihaslämmittimillä.
 
– Kisoissa ne naurattivat nuorempia poikia. Sanoin heille, että kun itse olette nelikymppisiä, kyllä teilläkin varusteet lisääntyvät, mies hymyilee.
 
Mikä ihme raa´alla voimalla kisailussa äijäväkeä kiehtoo?
 
– Nämä ovat normaalielämään verrattavia juttuja. Kaikki kantavat perunalaatikoita ja kauppakasseja. Tässä sitä viedään vain hiukan pitemmälle. 
 
– Ei minun ole tarvinnut pullistella tuloksilla, mutta itselleni on ollut tärkeää tietää, missä mennään.
 
Viime vuonna Keskinen oli vähällä jättää jäähyväiset uralleen. Mieli muuttui, kun mies kuuli vastikään perustetusta Voimalajiliitosta, joka järjestäisi kansainväliset, Antidoping-toimikunnan (ADT) sääntöjen alaiset kisat. Se oli uutta.
 
– Halusin ehdottomasti olla mukana. Antidoping on ollut koko voimailu-urani ajan periaatteeni. Kannatan sitä ajatusta. Se on puhdasta urheilua, Keskinen suitsuttaa.
 
Keskinen myöntää, ettei muuta tietä maailmanmestariksi olisi edes ollut. Kansainvälisissä ammattilaismittelöissä amatöörivoimailijat, jotka julkisuudessa vannovat antidopingin nimeen, eivät hätyyttele kärkisijoja. Ammattilaisareenoita hallitsevat maailmanmestarivoimailija 
 
Brian Shaw’n kaltaiset, lähes 200-kiloiset jätit, jotka nostelevat työkseen yli 500 kilon kauppakasseja.
 
Maailmanmestaruuskisoissa Keskinenkin käänteli tosin käsipelillä neljäsataa kiloa painavia maansiirtokoneiden renkaita.
 
– Suomalaisilla ei ole asiaa ammattilaisten maailman vahvin mies -kisoihin. He ovat viisikymmentä kiloa liian pieniä. Maailmalla miehet ovat täysiä ammattilaisia, ja sellaiseksi ei tulla ilman kiellettyjä aineita. Se on kovaa touhua elimistölle.
 
Paluuta puhtaalle tielle ei Keskisen mukaan ole.
 
– Alas on vaikea tulla, koska homma on tuohon pisteeseen päästetty. Suuri yleisö tykkää, kun isot raudat liikkuvat. Se on show-meininkiä, jossa kilpailijoilla on pelissä elämä, rahat ja elimistö.
 
Näytösmäisyyttä vastaan Keskisellä ei sinänsä ole mitään. Yleisön on saatava sitä, mitä se tilaa.
 
– Usein järjestäjät pyrkivät siihen, että laji näyttää mahdollisimman hankalalta. Mutta eihän se ole mikään yleisölaji, jos kukaan ei saa tehtyä yhtään suoritusta, hän huomauttaa.
 
Melskaava yleisö ei ole koskaan häirinnyt tasaisen oloista miestä.
 
– Se tulee poissuljettua täysin. Keskityn omaan suoritukseen. Korkeintaan jännitän sitä, ettei vain mikään paikka pamahda.
 
Keskinen ei ole vielä varma, päättääkö uransa komeasti huipulla. Toistaiseksi maailmanmestari treenaa ja tankkaa. Päivittäin mies popsii kolme tukevaa lämmintä ateriaa, proteiinipitoisia rahkavälipaloja, marjoja ja salaatteja.
 
– Olen aina syönyt hyvin ja lujasti. Kun syö vähän useammin, silloin kone oikeasti käy. Muuten elimistö menee säästöliekille. Päivässä menee melkein kilo rahkaa.

Asiasanat

Päivän lehti

27.1.2020