fbpx
Uutiset

Korvat luimussa pakkaseen

Hämeen Sanomissa 13. helmikuuta opaskoirien täydennyskoulutusta koskevan uutisen tiimoilta kirjoitan seuraavaa. Jutussa todettiin aivan oikein, että opaskoirankäyttäjiä kouluttajineen ei päästetty Teboil-huoltoaseman kahvilaan.

Tarvitsimme lauantaina illan suussa noin 1,5 tunnin ajaksi tukikohdan kahdelle sokealle opaskoirankäyttäjälle, jotka odottaisivat siellä sen ajan kun toiset kaksi koirankäyttäjää ovat koulutuksessa. Ulkopaikkakuntalaisena en tuntenut kaupungin kahvilatilannetta. Paikallinen peesari ehdotti tukikohdaksi Teboilin kahvilaa. Menimme siis sinne.

Kahvilan pitäjä, joka ilmoitti itsensä myös paikan omistajaksi, komensi heti alkajaisiksi, että koira ulos. Hän ei vielä siinä vaiheessa huomannut, että kysymyksessä oli opaskoira, koska näkyi vaan koiran pää tiskin takaa, ja että sisään oli tulossa lisäksi vielä kolme opaskoiraa käyttäjineen.

Perusteeksi hän mainitsi, että terveystarkastaja on kieltänyt koirien tuomisen kahvilaan. Sanoin, että nämä ovat opaskoiria ja hän suostui lukemaan esittämäni opaskoirakortin, johon painettu lakiteksti mahdollistaa opaskoira pääsyn ravitsemusliikkeisiin.

Ystävällisesti tiedustelin edelleen mahdollisuutta kahden opaskoirankäyttäjän kerrallaan saada nauttia kahvilan antimista toisten kahden ollessa koulutuksessa. Kahvilan pitäjä vastasi epäystävällisesti, että ei käy, vaan koko lauma ulos, koska hänen täytyy palvella myös ihmisiä.

Emme ryhtyneet siinä sen enempää kiistelemään, koska ääniyhteys näytti toimivan vain meihin päin ja niin lähdimmekin kaikki korvat luimussa ulos pakkaseen.

Baari oli muista asiakkaista tyhjä.

Olen kouluttanut opaskoiria ja niiden sokeita käyttäjiä yli 30 vuotta. Yhdessä on käyty sadoissa kahviloissa, eikä meitä ole ennen ulos heitetty.

Vaihdoimme tukikohdaksi Hämeenlinnan rautatieaseman ravintolan, missä koirinemme saimme ensiluokkaisen kohtelun.

Juha Herttuainen

koirankouluttaja, konsultti,

Näkövammaisten Keskusliitto ry:n opaskoirakoulu

Menot