Uutiset

Koti konnussa, maja mannussa

Huomenna Se on täällä! Tai ei oikeastaan täällä, vaan tuolla, Forssassa: Kunnallishallinnon rakenne -virkamiestyöryhmän Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne -selvityksen jälkeinen Kuntauudistuksen aluekierros. Valtio käy kunnissa kierroksella, koska kunnissa käydään kierroksilla.

Kanta-Hämeenkin tilaisuuden on määrä olla osa vuoropuhelua valtiovallan ja kuntien välillä. Vuoropuhelu on kuitenkin vuorovaikutusta vasta silloin, kun osapuolet oikeasti kuuntelevat toisiaan. Tähänastinen keskustelu kuntauudistuksesta ja aiemmat kuntakierroksen tilaisuudet eivät ole tuosta juuri vakuuttaneet.

Koko kuntauudistus olisi saattanut saada paremman startin, jos lähtökohta olisi tehty vieläkin selvemmäksi: kyse ei ole vain kuntien liittämisistä toisiinsa, vaan koko kunnan käsitteen muutoksesta.

Olisiko voitu heittää kunta-sana historian romukoppaan? Entä jos vanha kunta olisikin tästedes uusi kontu? (Herttaiset mielleyhtymät J.R.R.Tolkienin luomien hobittien asuinsijoista tuskin olisivat haitaksi.)

Ja maakunta olisi tietenkin mantu. Mullistuuhan kohta maakuntahallintokin, maat ja mannut myllertyvät. Ehkä enteellisesti vältteli valtiovarainministeriökin aluekierrostiedotteessaan käyttämästä maakunta-sanaa ja puhui vain ”Kanta-Hämeen alueesta”…

Vaan onko sanoilla ja termeillä sitten niin suurta väliä? Kyllä on silloin, jos ne elättävät tunnelukkoja. Jos hallinnon ja palvelujen järkeistäminen psykologisoidaan, jumitetaan samalla ajattelu, tulevaisuuden tekeminen. Kaikki kunnat ovat nyt kriisikuntia, koska kunnan käsite on kriisissä.

Vanha kunnon ”kunta” on väkisin niin tunnekylläinen, että rationaalinen pohdinta on vaarassa jäädä tunnehälyn katveeseen. Nythän puuhataan hallinnollista uudistusta! Miten hallinto olisi järkevintä järjestää paikallisesti niin, että asukkaiden tarvitsemat palvelut eivät nykyisestä kamalasti heikkenisi?

Nyt kunnat pakotetaan ottamaan kantaa kuntarakenneuudistukseen, kun pitäisi pohtia ”kunnan” uudistamista. Mitä tehtäviä paikallishallinnon yksiköt tulevina vuosikymmeninä hoitavat ja mistä revitään siihen rahat?

Tukevimmin tunteissa kiinni ovat niin sanotut lähipalvelut. Kyläkoulut, päiväkodit, terveysasemat, joskus vanhainkoditkin.

Oikeastaan olisi syytä puhua maantieteellisten lähipalveluiden sijasta läheispalveluista. Ne koskettavat kuntalaisia todella omakohtaisesti vasta kun omien läheisten peruspalvelut ovat uhattuina. Pian yritettäneen ympätä lainsäädäntöönkin määritelmää siitä, mitä ne paljon porua aiheuttavat lähipalvelut ovatkaan.

Kuntaremonttia karsastavilla on aitoa huolta myös vaikuttamisesta. Ei meidän asioita passaa päättää jossain kaukana, jossa meidän asioita ei tunneta! Varmasti lähivuosikymmeninä kehitetään uusia vaikuttamisen ja osallistumisen tapoja, edustuksellista demokratiaa täydentämään.

Se on eri asia kuin ”kunnallinen itsehallinto”, nykymuotoiseen kuntajärjestelmään sisältyvä saavutettu etu. Mitä enemmän jankutetaan itsehallintoa, sitä herkemmin nousee tärkeimmäksi varjeltavaksi itse hallinto.