Kolumnit Uutiset

Koti on elämistä, ei siivoamista varten

Lapsuudenkodissani oli aina siistiä.

Välillä ajattelin kokeilla, oliko rätti kasvanut kiinni äitini käteen. Hän nimittäin kulki koko ajan pyyhkimässä ovenpieliä meidän perässämme. Ei meillä paljon naurettu, mutta nalkutettiin sitäkin enemmän.

Vietin lapsuuteni silittämällä nelihenkisen perheen liinavaatteet ja tiskaamalla tiskit. Kerran viikossa matot raahattiin ulos ja lattiat pestiin rätillä puhtaaksi.

Kun muutin omilleni, hankkivat vanhemmat kotiinsa ensitöikseen mankelin ja astianpesukoneen. Kissaa he eivät sen sijaan hankkineet naarmujen ja karvojen pelossa.

Vaikka minusta tuntuukin, että siivoan koko ajan, ei meillä ole koskaan siistiä.

Kissani Toivo ja Into kuorruttavat lattian irtosälällä, ja pöydille kasaantuu tavaraa särkylääkkeistä parittomiin sukkiin ja kahvikuppeihin. Pölypallerot tekevät yllätyshyökkäyksiä varpaisiini monta kertaa päivässä.

Poikani sängyn olen nähnyt pedattuna ensimmäisen ja varmasti myös viimeisen kerran armeijassa. Piti oikein kädellä kokeilla sitä siistiä tiiliskiveä. Se osaa pedata sittenkin, osaa se.

Täytyy myöntää, että sekasotku ei enää ihan hirveästi minua häiritse. Joskus lattialla pyörivät leivänmurut kiihdyttävät kyllä pulssia, mutta kohtaus menee nopeasti ohi.

Vuodet ovat opettaneet minut nostamaan käteni ylös. Se perinteinen naisten työ saa jäädä tältä tädiltä tekemättä.

Elämä jättää kotiin jälkeensä, jos siellä vietetään aikaa, laitetaan ruokaa ja harrastetaan. Kotona on tärkeintä eläminen, ei siivoaminen.

Lapsuuden traumani paljastuvat oikeastaan vain keväällä ja jouluna. Edes silloin kotona olisi hyvä olla puhdasta.

Minun on turha selittää itselleni, että tärkeää ei ole suinkaan se, kuinka siistiä kotona on vappuna ja jouluna. Paljon tärkeämpää olisi se, että kotona olisi siistiä vapusta jouluun.

Siisteydessä olisi toki puolensa.

Jos koti olisi kunnossa, voisi jäädä aikaa kyläilykulttuurin elvyttämiselle. Ehkä silloin ei enää tarvitsisi varata audienssia kahta viikkoa aikaisemmin niin kuin vielä tänään.

Nyt reaktiot yllätysvierailuun ovat yhtä järkyttyneet niin meillä kuin muualla.

Tervetulleeksi toivotetaan jo ulko-oven tuntumassa siunailemalla sekasotkua, eikä vieras voi olla tuntematta olevansa väärässä paikassa väärään aikaan.

Tunne on kiusallinen, mutta lohduttava. Sotku on onneksi yleismaailmallista.

Päivän lehti

1.6.2020