Julkaistu: 28.08.2005 22:00

Janakkalan kirkon lähellä kaksi kilometriä juoksuhautoja

  • Museovirastolle työskentelevä Hannu Mäkelä siistii juoksuhaudan reunaa raivaussahalla. Tässä kohdin juoksuhautoja on rekonstruoitu lähinnä toisen maailmansodan linnoitustekniikan mukaisiksi.
    Museovirastolle työskentelevä Hannu Mäkelä siistii juoksuhaudan reunaa raivaussahalla. Tässä kohdin juoksuhautoja on rekonstruoitu lähinnä toisen maailmansodan linnoitustekniikan mukaisiksi.
Venäjä varustautui saksalaisia vastaan mm. Janakkalassa 90 vuotta sitten. Kesken jääneet juoksuhaudat näkyvät Tarinmaan maastossa yhä selvästi.

Janakkalan kirkonkylällä Tarinmaalla on nähtävyys, josta ei kovin moni tiedä. Laurinmäen torpparimuseon alueelta lähtevän luontopolun varrella voi tutustua 90 vuotta vanhoihin, Venäjän vallan aikaisiin juoksu- eli taisteluhautoihin.

Juoksuhaudat ja muut sotavarustukset rakennettiin saksalaisuhkaa vastaan ensimmäisen maailmansodan alussa. Venäjä pelkäsi, että saksalaiset nousevat Suomessa maihin ja hyökkäävät sitä kautta pääkaupunkiin Pietariin. Siksi juoksuhautoja rakennettiin tärkeiden kauttakulkupaikkojen tuntumaan.

Juoksuhautoja satoja kilometrejä

Museoviraston tutkija Olli Soininen kertoo, että juoksuhautarakennelmia on 82 paikkakunnalla, ja yhteensä niitä on satoja kilometrejä. Niiden rakentamisesta ei aikanaan kerrottu julkisesti sensuurin takia.

Pohjanlahden rannikolle rakennettiin kevyitä rannikkovarustuksia. Varsinaiset linnoitusketjut kulkivat kahdella päälinjalla: ensinnäkin Helsingistä Hämeen, Keski-Suomen ja Savon kautta Pohjois-Karjalaan, toiseksi itärajan tuntumassa.

Näillä oli tarkoitus estää saksalaisten eteneminen Pohjanlahdelta käsin. Suomenlahden molemmin puolin rakennettiin oma linnoitusketju.

Entisen Hämeen läänin alueella juoksuhautoja on Janakkalan lisäksi mm. Hämeenlinnan Luolajassa, Lopella, Tammelassa, Urjalassa ja Tampereella.

-Janakkalassa puolustusvarustusten tarkoituksena oli pysäyttää vihollisen eteneminen Tervakosken ja Rengon suunnasta nykyistä Hakoistentietä pitkin ja estää pääsy rautatielle, Soininen kertoo.

Juoksuhautojen rakentamistöissä oli eri puolilla Suomea monenlaista väkeä. Oli venäläisiä linnoitusjoukkoja ja sotaväkeä, Krimin sodasta peräisin olevia sotavankeja, suomalaisia palkattuja työntekijöitä sekä talollisia.

Janakkalassa juoksuhautoja alettiin rakentaa vuonna 1915, ja mukana oli venäläisten ja paikallisten lisäksi ainakin virolaisia ja kaukaasialaisia miehiä. Rakennusväkeä oli kaikkiaan parisataa henkeä. Tarinmaan juoksuhautoja ei saatu aivan valmiiksi, ennen kuin Venäjällä alkoi vallankumous ja Suomi itsenäistyi.

Taistelutantereena keväällä 1918

Taisteluhaudat eivät silti - valitettavasti - jääneet ilman käyttöä. Vuoden 1918 sodassa suomalaiset punaiset joukot taistelivat juoksuhaudoissa saksalaisia vastaan.

Hämeenkyröstä ja Porin läheltä tulleet punaiset yrittivät turhaan estää saksalaisten etenemisen kohti Hämeenlinnaa huhtikuun lopulla 1918. Punaiset yrittivät paeta, mutta heistä ammuttiin 47. Kaatuneet haudattiin joukkohautaan Laurinlähteen lähelle.

Ennen sotavarustusten rakentamista Venäjä oli luvannut, että rakentamisesta aiheutuneet vahingot korvataan alueen maanomistajille. Suomen itsenäistyttyä maamme senaatti päätti, että korvausvelvollisuus siirtyy Suomen valtiolle.

-Tuolloin juoksuhaudoista riisuttiin irtonaiset varustukset, mm. hirret ja piikkilangat. Ne otettiin muuhun käyttöön, Soininen kertoo.

Janakkalan juoksuhaudat ovat Soinisen mielestä säilyneet hyvin. Niitä on kolmessa eri kohdassa: museoalueen yläpuolella sijaitsevissa mäissä (mm. Määkynmäessä), Hakoisten- ja Veittosenmäentien tuntumassa sekä Tarinmaan koulun takaisessa maastossa.

Säilyneet hyvin kalliomaastossa

Erityisen hyvin ovat säilyneet mäen päällä sijaitsevat, kallioon räjäytetyt ja kivistä kylmämuuratut juoksuhaudat. Alempana, rehevässä maastossa sijaitsevien kaivantojen muodot sen sijaan ovat osittain jo melko epämääräisiä.

Osa maahan kaivetuista varustuksista on rakennettu uudelleen.

-Reserviläisjärjestöt kiinnostuivat niistä parikymmentä vuotta sitten, ja ne rakensivat varustusrekonstruktiot yhteistyössä puolustusvoimien kanssa.

Soinisen mukaan ennallistamista ei kuitenkaan ole tehty alkuperäisten mallien mukaan, sillä hirsirakennelmat muistuttavat toisen maailmansodan aikaisia ja sitäkin nuorempia linnoitusmenetelmiä.

Janakkalan taisteluhautojen säilymiseen on vaikuttanut pitkälti se, ettei alueelle ole rakennettu mitään uutta. Kellään ei toisaalta ole oikeuttakaan tuhota näitä vanhoja rakennelmia, sillä ne ovat muinaismuistolain suojelemia - siitä riippumatta, kuka maat omistaa.

Soinisen mukaan esimerkiksi Tampereella Pispalan ja Epilän taisteluhaudat ovat kuitenkin pitkälti tuhoutuneet.

-On paikkoja, joissa juoksuhaudat ovat aikoinaan jääneet rakentamisen keskelle. Nykyään ne pyritään ottamaan jo maankäytön suunnittelussa huomioon, ja esimerkiksi Tampereen Mustavuoreen on kaavoitettu kerrostaloalue, jonka keskelle jätetään juoksuhauta-alue historiapuistoksi.

Osa Urjalan, Janakkalan ja Vesilahden juoksuhaudoista on museoviraston hoidossa. Kesäisin toimivat hoitoryhmät huolehtivat siitä, etteivät alueet pääse metsittymään.

Metsätyökoneet pannassa

Janakkalan juoksuhauta-alueella on useita omistajia: kunta, seurakunta ja kaksi yksityistä maanomistajaa. Museoviraston hoitoyksikön työnjohtaja, hauholainen Kari Huhkio kehuu, että yhteistyö omistajien kanssa on sujunut hyvin.

-Viimeksi kun täällä tehtiin hakkuita, maanomistaja otti reilusti ensin museovirastoon yhteyttä.

Metsätyöt muinaismuistoalueella ovat tavallista vaativampia, sillä metsätyökoneita ei voida käyttää aivan vallialueilla.

-Sitä toivoisimme, että maanomistajat kaataisivat juoksuhautojen läheltä erityisesti vanhat kuuset pois, sillä jos myrsky pääsee niitä kaatamaan, ne voivat juurineen tuhota varustuksia, Huhkio sanoo.

Tänäkin kesänä myrsky on kaatanut alueella useita puita, mutta ei onneksi aivan juoksuhautojen vieressä. (HäSa)

Lähteet: Veikko Kerkkonen: Janakkalan historia

Janakkalan kunnan kultuurimuistojen luontopolku -esite

Emil Mäenpää: Muistelmia patteri- eli sotavarustustöistä Janakkalan kirkolla. v. 1915-1916 (Janakkala ennen ja nyt -lehti v. 1965)