Uutiset

Kotitalousjätteestä tiedetään yhä liian vähän – puute hankaloittaa kierrätyksen tehostamista kunnissa

Esimerkiksi Turun, Vaasan ja Rovaniemen kunnallisilla jätehuoltoyhtiöillä ei ole tilastoja, joissa kotitalousjäte ja sen jakeet olisivat erillään muusta yhdyskuntajätteestä.
Suomella on paljon tekemistä saavuttaakseen EU:n kierrätystavoitteet. Kuntien rooli erityisesti kotitalousjätteen kohdalla on iso, mutta tietoa kierrätyksen tehostamiseksi puuttuu. Kuva: Arkisto

Monissa kunnissa ei ole riittävää tietoa siitä, mitä kuntalaiset laittavat jäteastiaan. Tiedon puute haittaa kierrätyksen tehostamista ja kierrätystavoitteiden saavuttamista.

Seikka selvisi Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä, jossa oli mukana 13 kunnallista jätehuoltoyhtiötä toiminta-alueineen.

Vain seitsemällä oli riittävät tiedot kotitalousjätteen määrästä ja koostumuksesta. Tietoa puuttuu esimerkiksi sellaisista suurista kunnista kuin Turku, Vaasa ja Rovaniemi.

Selvityksen kunnat ovat mukana EU-rahoitteisessa Circwaste-hankkeessa, jossa niiden pitäisi olla erityisen sitoutuneita valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan ja kiertotalouden edistämiseen.

Hämeen Sanomat kertoi selvityksestä uutisessaan torstaina. Pääset lukemaan uutisen tästä linkistä.

Tieto kirjavaa ja hajallaan

Tyypillinen puute on se, että kotitalousjätettä ei pystytä tilastoinnissa erottamaan muusta yhdyskuntajätteestä eli esimerkiksi yritysten ja laitosten jätteestä. 

– Se voi johtua esimerkiksi siitä, miten jätehuolto on järjestetty. Sama auto kerää usein samalla kierroksella jätteitä kotitalouksien ohella esimerkiksi kouluista, kertoo tutkija Tiina Karppinen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

– Kun toimijoita on paljon, on tietopohjakin hajaantunut.

Kunnat paljon vartijana

Muun muassa EU-lainsäädännön kautta tiukentuvissa yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteissa riittää tekemistä. Karppinen muistuttaa, että kierrätysaste ei ole kymmenessä vuodessa noussut paljoakaan.

Unioni onkin jo paimentanut Suomea ennakkovaroituksella, jonka yksi parannusehdotus oli nimenomaan alueellisen jäte- ja kierrätystiedon kartuttaminen.

– Jotta päästään eteenpäin, Suomea ei voi katsoa könttinä, vaan pitää päästä tutkimaan alueiden välisiä eroja. Siksi tiedon on oltava myös vertailukelpoista.

Käytännössä kunnilla on kierrätystavoitteiden saavuttamisessa erittäin iso rooli, sillä niin vastuu kotitalousjätteiden jätehuollosta kuuluu niille.

Eroja on, mutta syitä voi vasta arvailla

Tutkijan mukaan alueellisia eroja voivat aiheuttaa esimerkiksi kuntien erilaiset jätehuoltomääräykset ja niissä annetut erilliskeräysvelvoitteet esimerkiksi biojätteelle. Myös yhdyskuntarakenne voi vaikuttaa, sillä esimerkiksi haja-asutusalueella matka keräyspisteisiin voi olla pitkä.

Esimerkiksi Rovaniemen kaltaisissa matkailukaupungeissa turismillakin saattaa olla iso merkitys jätekoostumukseen ja kierrätykseen.

Toistaiseksi kuitenkin tiedetään varmasti vasta se, että eroja on. Tarkempaan analyysiin yksityiskohdista ja varsinkaan erojen syistä eri alueella ei nykytiedon varassa ole mahdollisuuksia.

– Alueellista tietoa tarvitaan myös siihen, että jossakin erityisen hyvin kierrätystä tehostaneita toimia voidaan hyödyntää toisilla alueilla.

Kiertotalousinvestoinnit vaativat faktaa

Taustalla vaikuttaa suuri muutos jätehuollosta kohti kiertotaloutta, jossa entinen jäte ajatellaan raaka-aineena.

Esimerkiksi uusien teknisten ratkaisujen tai liiketoimintaideoiden pohjaksi tarvitaan kylmää faktaa.

– Investointipäätöksissä tärkeää on saada Suomen kaltaisessa maassa tietoa nimenomaan alueellisesta (jäte)volyymistä, Karppinen huomauttaa.

On myös vaikea ajatella, että kunta voisi tehdä parhaita mahdollisia jätehuoltopäätöksiä tai ohjata kuntalaisia tietämättä tarkasti, miten sen oma jätehuolto toimii – tai on toimimatta.

Parannusta etsitään monesta suunnasta

Ratkaisua tilanteeseen etsitään tehostamalla yhteistyötä niin kuntien, tuottajayhteisöjen kuin jätehuoltoyritystenkin kanssa. Karppinen korostaa, että juuri näillä on tärkeä ruohonjuuritason tieto.

Valtakunnallisella tasolla selvitettävänä on se, voisiko ympäristöhallinnon tietojärjestelmää tehostaa niin, että jätteistä ja kierrätyksestä olisi saatavissa helpommin ja tarkempaa tietoa.

– Emme haluta kiusata toimijoita jatkuvilla kyselyillä. Toivottavasti tilastointi automatisoituu tulevaisuudessa.

”Viimeiset prosentit ovat aina vaikeimpia”

EU:n asettama yhdyskuntajätteen kierrätysvelvoite on hyvin tiukka. Vuonna 2025 kierrätysasteen tulisi olla 55 ja vuonna 2035 peräti 65 prosenttia.

Tällä hetkellä valtakunnallinen kierrätysaste on 42 prosenttia.

– Varsinkin 65 prosentin tavoitteen kanssa joudutaan tekemään paljon töitä, tutkija Tiina Karppinen arvioi.

Lasin, metallin ja paperin kaltaiset ”helpot” jakeet ovat jo hyvässä hoidossa. Lisähaastetta tuo se, että kaupungeissa kierrätys on huomattavasti helpompi toteuttaa tehokkaasti kuin haja-asutusalueella.

– Viimeiset prosentit ovat aina vaikeimpia, asiassa kuin asiassa.

Erityisen paljon on varaa tehostaa biojätteen ja muovin kierrätystä.

Kotitalouksista päätyy yhä paljon biojätettä polttolaitoksille, vaikka raaka-aineen kierrättäminen esimerkiksi biokaasuksi olisi tutkijan mukaan järkevämpää. Muovipakkausten kierrätys ottaa puolestaan vasta alkuaskeliaan.