Kolumnit Uutiset

Kotona on hyvä olla

Mikään ei tunnu tänäänkään olevan niin kaukana kuin vanhuus.

Kuvitelma ikuisesta nuoruudesta lienee vahvimmillaan ja kenties vaarallisimmillaan noin minun ikäisilläni, viisvitosilla.

Muistelen melkein joka päivä omaa isääni. Hän joutui hakeutumaan sairauseläkkeelle raskaasta työstään vain vuoden verran vanhempana kuin minä olen nyt.

Onneksi sitten oli aikaa puutarhanhoidolle. Koko suku muistaa hänen lähes kokopäivätoimisesti hoitamansa kukkapuutarhan. Eipä voisi kauniimpaa muistoa ihmisestä olla.

Vanhempani tekivät palveluksen yhteiskunnalle. Molemmat elivät itsenäisesti kotona aivan viimeisiin viikkoihinsa ja päiviinsä asti.

Vanhusten kotihoidon tilasta keskustellaan Hämeenlinnassa.

Isäni mielestä kotona on ihmisen paras olla.

Nyttemmin saman viisauden ovat keksineet myös vanhustenhoidon korkeasti tohtorikoulutetut asiantuntijat laajoissa ja syväluotaavissa työryhmissään.

Hoitojärjestelmiä uudistetaan ja kehitetään kaiken aikaa äärimmäisen innovatiivisesti. Pelkään, että ihmiset unohtuvat mobiiliohjatun kehittämishysterian syövereihin.

Ainakin siihen on turha vedota, että hoidettavat vanhukset ovat tyytyväisiä. Totta kai he ovat, kun ovat eläneet maailmassa, jossa vähänkin on paljon.

”Meillä ei sitten sitä korinhoitajaa tarvita”, sanoi äiti 90-vuotiaana. Ei tarvittu.

Minäkään en osaa ajatella tarvitsevani, vielä.

Elämä on nykyään niin paljon helpompaa.

Ei meitä 1960-luvun lapsia kulutettu sotien jälkeisen pula-ajan metsätöissä tai rakennuksilla vähän toisella kymmenellä.

Nuori polvi ja vanhukset ovat nyt kenties kauempana toistensa maailmoista kuin koskaan ennen. Se ei tarkoita, että ymmärrystä ei olisi. Päinvastoin.

Lapset, nuoret ja vanhukset pitäisi saattaa yhteen paljon enemmän kuin nyt tapahtuu. Äärimmäisissä ikävaiheissa ihmiset ovat aidoimmillaan.

Lapsia ei ole vielä kangistettu kasvatusjärjestelmän kaavoihin, jotka ovat kulloisenkin opin ja virallisen ideologian mukaisia.

Vanhukset taas ovat ehtineet päästä jo onnekseen kaavoista ulos, ovat parhaimmillaan vapaita sieluja.

Sellainen jos saisin joskus olla.