Uutiset

Koulukiusaaminen pysyy ongelmana

Koulukiusaamisen torjunnasta on tulossa entistä enemmän koko Suomen asia. Tästä on kiittäminen niitä henkilöitä, jotka ovat rohkeasti – usein omien kovien kokemustensa takia -puhuneet julkisuudessa kiusaamista vastaan. Perimmäinen sanoma on yksinkertainen: jokaisella oppilaalla on oikeus lähteä aamuisin kouluun ilman pelkoa.

Koulukiusaaminen on nyt puheenaihe Mannerheimin Lastensuojeluliiton nettikyselyn ansiosta. Yli 9000 vastauksen perusteella vaikuttaa selvältä, että kiusatut eivät saa vieläkään riittävästi apua. Peräti viidennes kyselyyn vastaajista katsoo kiusaamisen olevan jokapäiväistä. Vastaajista neljännes oli joutunut kiusaamisen kohteeksi. Luvut ovat hätkähdyttävän suuria.

Miten koululaiset suhtautuvat kiusaamiseen? Vastaajien lukumäärästä huolimatta kyselyn tulokset vaativat tulkintaa. Sen mukaan vain kolmannes koululaisista puolustaa kiusattua. Tätä suurempi joukko poistuu paikalta, siis hyväksyy hiljaisessa hengessä kiusanteon jatkumisen.

Kasvattavatko ensisijaisesti kodit ja toissijaisesti koulut välinpitämätöntä uutta sukupolvea? Tätä on aihetta pohtia, koska kiusatun puolustajia on niin harvassa. Vai onko kyseessä vääränlainen mukavuudenhalu tai henkisen rohkeuden puute?

Oikean ja väärän erottaminen sekä sorretun puolustaminen ovat kuitenkin edelleen kasvatuksen perustavaa laatua olevia lähtökohtia.

Kiusatun osa on kova. Muiden oppilaiden mielivallan kohteeksi joutunut ahdistuu ja tuntee tavallisesti tarvitsevansa apua, mutta silti hän voi tyytyä osaansa. Näin käy, koska kiusattu epäilee tilanteensa vain pahenevan, jos hän kääntyy opettajan, koulukuraattorin tai puoleen.

Tässä ei ole sinänsä ihmettelemistä. Koululaiset ajattelevat helposti, että kaikkea, kiusaamistakin, on vain kestettävä. Apua ja turvaa hakeva leimataan kantelupukiksi, jonka takia kaveripiiri saa kärsiä rangaistuksia. Valitettavasti koululaiset eivät ymmärrä sitä, että kiusaaminen voi ylittää herkän kasvavan nuoren sietokyvyn rajat.

Yhteiskunta ei tietenkään voi jättää kiusattuja oman onnensa nojaan luottaen siihen, että aika parantaa haavat. Aina näin ei edes käy: äärimmäinen kiusaaminen voi jättää ihmiseen elinikäiset arvet. Miten kiusaamista kitketään, sitä tulisi entistä syvällisemmin myös MLL:n nettikyselyn valossa miettiä.

Koululaisiin on ainakin koko tavalla turha yrittää vaikuttaa sormea heristävällä moralismilla. Jokainen aikuinen muistaa, jos vain haluaa, että nuorilla on tapana tehdä monet asiat juuri ohjeiden vastaisesti.

Paljon olisi jo voitettu, jos äidit, isät ja opettajat seuraisivat lasten elämää silmät auki. Kokonaan salassa kiusaaminen on jokseenkin mahdotonta. Näkevä aikuinen on lapselle korvaamaton tuki ja turva.

Kiusaamisella ja kiusaamisella on myös eronsa, mikä on tärkeää muistaa. On aivan eri asia kiusata kaveriaan joskus kuin olla yhden ja saman ihmisen kimpussa päivästä toiseen.