Kolumnit Uutiset

Koulun ei pidä olla kilpaa suorittamista

Suomen heikentyneet Pisa-tulokset polkaisivat käyntiin kiivaan keskustelun. Sijoitusta pitää nostaa, julistettiin laajalla rintamalla.

Erityisesti matematiikassa Suomi on jäänyt jälkeen. Kun me kymmenen vuotta sitten komeilimme esimerkiksi matematiikassa kolmen parhaan joukossa, emme ole kahtena viime vuotena enää mahtuneet kymmenen parhaan joukkoon.

Pisa mittaa 15-vuotiaitten tietotaitoa eri oppiaineissa. Tutkimuksen teettää talousjärjestö OECD.

On hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota. Samalla pitää kuitenkin muistaa perusopetuksen lähtökohta: kasvattaa lapsista terveellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä, jotka ovat luovia, innostuneita, vuorovaikutuskykyisiä, hyvinvoivia ja riittävät perustaidot hallitsevia.

Epäoleellista on loppujen lopuksi se, onko sijaluku Pisa-tutkimuksessa kolmas tai kuudes.

Suomen ohi kirineissä Aasian maissa, kuten Kiinassa, Singaporessa ja Etelä-Koreassa, lapset pannaan kovaan prässiin. Koulutuntien lisäksi miljoonat lapset istuvat yksityisopetuksessa päivittäin, koska jo ala-asteella alkaa kilpailu yliopistopaikoista.

Aasialaisessa opetuksessa ei juuri kiinnitetä huomiota menetelmiin. Ulkoluku, ehdoton kuri ja autoritäärinen ohjaus nousevat ohi lapsen luonnollisen uteliaisuuden, yksilöllisyyden ja toveruuden.

Tyylillä on kiistaton etu saada huipputuloksia kapea-alaisissa tutkimuksissa. Vähemmälle jää lapsen kokonaisvaltainen kasvattaminen ja opettaminen elämää varten.

Suomalaisessa peruskoulussa opetetaan lapsia toimimaan ryhmässä, ottamaan vieruskaveri huomioon, hakemaan tietoa, käyttämään sitä hyödyksi ja yhdistämään eri aineiden opetuksia toisiinsa.

Pisa-tutkimuksen kapea-alaisuutta onkin kritisoitu, koska tulosten pelätään ohjaavan opetusta väärään suuntaan.

Lohdullista Suomen kannalta on se, ettei opetusministeriössä ole tehty hätiköityjä ratkaisuja. Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) korosti oppilaiden motivaation nostamista. Vain sitä kautta voidaan hänen mielestään parantaa tuloksia kestävällä ja järkevällä tavalla.

Suuri haaste Suomessa on lähtötasojen kaventaminen paremmin harjaantuneiden ja vähemmän osaavien välillä. Haasteen voittamiseksi pitää huolehtia siitä, että opettajien mahdollisuuksia yksilölliseen opetukseen tuetaan pitämällä ryhmäkoot riittävän pieninä ja mahdollistamalla perusopetusta tukevat lisätoimet.

Silloin on paljon voitettu, jos jokainen oppilas luokassa voi kokea onnistumisen elämyksiä, iloita oppimastaan, innostua ja kokea olevansa hyväksytty.

Opetukseen kohdistuu suuria säästöpaineita, kun julkinen velka vain kasvaa.

Suomen kaltainen pieni maa voi kuitenkin menestyä vain kansalaisten hyvinvointiin ja osaamiseen panostamalla.

Se pitäisi päättäjien muistaa suhdanteista riippumatta.