Uutiset

Koulun pitäisi alkaa myös kodeissa

Syksyn 2010 kouluvuoden alkua säväytti Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n tuoreen puheenjohtajan Olli Luukkaisen kipakka – ja sellaiseksi varmasti tarkoitettukin – arvio koulumaailmasta.

Luukkainen toteaa muun muassa Keskisuomalaisen haastattelussa koululaisten vanhempien sysäävän kasvatusvastuutaan kouluille, siis opettajille.

Vanhemmat ovat opettajien tärkeimmän edunvalvojan mielestä myös entistä hanakampia vetoamaan lapsen oikeuksiin. Luokissa on muitakin lapsia oikeuksineen, muistuttaa Luukkainen.

Kotien – äitien ja isien – vastuusta ja roolista lapsen koulunkäynnissä on puhuttu ennenkin. Tulosten perusteella asiasta on puhuttu liian vähän, joten Luukkaisen puheenvuoro on aivan paikallaan.

Koulumaailman arvioinnissa tosin tartutaan liikaa kielteisiin esimerkkeihin. Tilanne kouluissa ei ole niin huono kuin ajoittaisesta suoranaisesta valituksesta voi päätellä.

Suunta on kuitenkin huono. Aivan kuten Luukkainen korostaa, kodit laistavat kasvatusvastuutaan ja siirtävät se sumeilematta – pahimmassa tapauksessa kuin itsestään selvänä oikeutena – lastensa opettajille.

Menossa on hiljainen ujutus, joka on tärkeää huomata – eikä vain Luukkaisen työhuoneessa ja kouluissa vaan ennen muuta kodeissa.

Peruskoulunsa aloittavaa lasta ei vain sysätä kouluun: oppivelvollisuuden alkaessa koulun pitäisi alkaa joka syksy myös kodeissa.

Opettajien asema on pahimmillaan ahdistava. Jos vanhemmat eivät vastaa mitenkään lapsen kasvattamisesta, koulun on suorastaan pakko ryhtyä kodin korvaajaksi.

Mitäpä siinä tilanteessa auttaa Luukkaisen sinänsä aivan oikea linjanveto? Ei mitään. Suomessa on myös vanhempia, jotka kaipaavat syystä tai toisesta kasvatusta, ainakin elämisen perusteiden kertaamista.

Koulunkäynti ei ole oman lapsen oikeuksiin vetoamista. Tässä Luukkainen on myös täsmälleen oikeassa.

Luokka on ryhmä, jossa oppilaat toimivat yksilöinä ryhmässä. Varsinkaan peruskoulu ei ole yksilöiden oikeuksien suuri näyttämö – tämä ei voi olla edes koulunkäynnin tavoite.

Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia yhteisöllisyyteen.

Avainsana on joustaminen, niin luokassa kuin koulun ja kodin yhteistyössä. Ilman joustamista ei voi olla myöskään lapsen etua ajavaa yhteistyötä.

Kasvatuksen ja kasvamisen peruslinjasta pitäisi koulun ja kodin kesken olla yksituumaisuus.

Murheellisimpia esimerkkejä ovat opettajien oppilaista ja oppilaiden vanhempien opettajista tekemät rikosilmoitukset. Jos koulunkäynnistä tulee poliisiasia, jokin on mennyt pahan kerran pieleen.

Ääritapauksissa poliisia tarvitaan, kiistat pitäisi pystyä sopimaan neuvottelemalla. Sovintoon avaa tien maltti, kiistan kärjistää oikeassa olevien halu ja koston hakeminen.

Päivän lehti

26.1.2020