Uutiset

Koulupojat lihovat huolestuttavasti

Murrosikäiset suomalaispojat ovat Suomessa entistä useammin ylipainoisia tai lihavia. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan 2000-luvulla jo joka neljännellä 12- ja 15-vuotiaalla pojalla oli joko ylipainoa tai hänet luokiteltiin lihavaksi. Huomattavaa myös on, että lihavat pojat ovat nyt vielä aiempaakin lihavampia.

Vastaavien ikäluokkien tytöistä ylipainoisia tai lihavia oli viidennes. Tyttöjenkin ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet viime vuosikymmenien aikana, mutta eivät yhtä paljon kuin poikien. 12-vuotiaiden poikien ylipaino on 1,8 kertaa yleisempää kuin 20 sitten. Tytöillä ylipainoisten määrä on puolitoistakertaistunut.

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaispoikien lihavuus murrosiässä on poikkeavaa, sillä naapurimaissa ylipainoisuus on yleensä tytöillä tavanomaisempaa kuin pojilla. Yhdysvalloissa suuntaus sen sijaan on samansuuntainen kuin Suomessa.

-Tutkimusaineistosta pystyy selvästi havaitsemaan, että tytöillä painonnousua tapahtuu jo leikki-iässä. Pojilla se taas tapahtuu kouluunmenovaiheessa, kertoo aiheesta väittelevä lääketieteen lisensiaatti Nina Vuorela.

5-vuotiaista joka kymmenes poika ja joka viides tyttö oli ylipainoinen tai lihava. Näissä luvuissa ei viime vuosikymmenien aikana ole kuitenkaan tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Vuorelan mukaan näyttää siltä, että alle kouluikäisinä pojat ovat liikunnallisesti niin aktiivisia, että he pysyvät tyttöjä useammin normaalipainossa. Kouluun menon jälkeen lapsen päivän rakenne muuttuu merkittävästi, arkiliikunnan määrä vähenee ja tietokone- ja televisioruudun kiehtovuus lisääntyy.

Huomattavaa myös on, että nykyisellään peräti 40 prosenttia yläkoululaisten saamasta energiasta tulee välipaloista, joita napsitaan vähän väliä.

Vanhemmat eivät tunnista ylipainoa

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lasten vanhemmilla on vaikeuksia arvioida, onko oma lapsi ylipainoinen vai ei. Useimmat 5-vuotiaiden lasten vanhemmista ja joka toinen 11-vuotiaiden lasten vanhemmista aliarvioi ylipainoisen lapsensa normaalipainoiseksi.

-Miksi ylipainon tunnistaminen sitten on tärkeää? Varhaislapsuuden lihavuudella on taipumus jatkua teini-ikään. Painoindeksi kertoo rasvakudoksen määrästä ja siihen taas liittyy terveysriski, Nina Vuorela kysyy ja vastaa.

Runsas rasvakudoksen määrä on yhteydessä muun muassa sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Kun ylipaino tunnistetaan, on siihen mahdollista vaikuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksilla. Tässä Vuorela korostaa vanhempien vastuuta ja esimerkin voimaa.

-Jokainen meistä on malli. Lapset omaksuvat niin ruokailu- kun vapaa-ajanviettotapojakin kotoa. Yksi iskulauseitani onkin ”liiku ja liikuta, lähde liikkeelle lapsen kanssa”.

Hän myös esittää, että perusterveydenhuoltoon tarvitaan lisää resursseja, jotta lihavuutta pystyttäisiin ehkäisemään ennalta ja ohjaus voitaisiin aloittaa jo varhaislapsuudessa. Moni lapsena lihava on sitä myös aikuisena.

Pikkulasten ruokavalio kohdallaan?

Taaperoikäisten lasten ylipainon esiintyvyyden kehitystä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Tutkimuksessa kävikin hieman yllättäen ilmi, että 1970-luvun jälkeen taaperoikäiset 1-2-vuotiaat lapset ovat hoikistuneet.

-Herääkin kysymys, onko pienten lasten hoikistumisen taustalla tehokas pikkulapsivaiheessa tapahtuva ravitsemisohjaus, Vuorela pohtii.

1970-luvulla alle 10 prosenttia lapsista sai rintamaitoa puolivuotiaaksi asti, kun taas 2000-luvulla puolivuotiaaksi asti imetetään jo noin puolta lapsista. Yksivuotiaat syövät usein myös teollisia lastenruokia, perunaa ja viljavalmisteita ja ravintoarvot näyttävät olevan paremmin kohdallaan kuin myöhemmin.

-Pikkulasten ruokavaliossa rasvan määrä on laskenut ja myös kokonaisenergian saanti vähentynyt.

Muutos huonompaan tulee näkyviin sen jälkeen, kun lapsi on ruvennut syömään muun perheen kanssa samaa ruokaa. Leikki-iässä erityisesti mehujen ja makeisten käyttö lisääntyy ja sokerin saanti on suosituksia runsaampaa. Toisaalta taas kasvisten ja hedelmien sekä kalan kulutus on liian vähäistä. (HäSa)