Uutiset

Koulusta lintsataan rehtorin luvalla

Monissa kunnissa lomautetaan tänä syksynä opettajat viikoksi säästösyistä. Tosiasiassa ei missään kunnassa lomauteta opettajia, vaikka media näin väittää, vaan kaikki kunnan työntekijät.

Koulujen pakkolomista on syntynyt itkua ja valitusta. Äänessä on opettajien etujärjestö Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, tukea sille antavat oppilaiden vanhemmat.

Maan yli on pyyhkäissyt paheksunnan aalto. Mummut ja papatkin tuomitsevat kuntapäättäjät viattomien koululaisten kurittajina.

Koululaisille viikon pakkoloma on purnaajien mielestä katastrofi, tosiasiassa oppilaat eivät lomalla ole: luokkia yhdistelemällä opetus jatkuu oman opettajan pakkolomankin aikana.

Vilkaistaan seuraavaksi koulun sisälle. Mitä siellä tapahtuu?

Siellä oppilaat jättävät parhaillaan rehtoreille loma-anomuksia. Oppilaat matkaavat etelän lämpöön perheensä kanssa viikoksi-kahdeksi, mutta loma voi venyä neljäksikin viikoksi.

Paljonko näitä lomailijoita on, sitä ei tiedä edes Opetushallitus, koska niistä ei kukaan pidä kirjaa. Kukaan ei tiedä näiden lomien keskimääräistä pituuttakaan.

Kukaan ei tiedä, kuinka monta anomusta rehtorit torppaavat. Syväkurkkujen mukaan rehtorin leima tulee kuin automaatista. Tulee, koska oma loma on maan tapa.

Tässä on yhteenlaskun paikka.

Samat opettajat, jotka nurisevat viikon pakkoloman seurauksia, ovat ”koulunkäynti on lapsen perusoikeus” – mielenosoituksen jälkeisenä päivänä kirjoittamassa oppilaille lomalappuja.

Pitäisikö hurskastelulle itkeä vai nauraa?

Ei opettajien asemassa mitään kadehdittavaa ole. Koululaisilla on vanhempia, jotka lähtevät omalle lomalle aivan riippumatta siitä, heltiääkö rehtorilta lomalappu tai ei.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, juuri nämä äidit ja isät ovat ensimmäisinä, mielenosoituksen eturivissä huutamassa kunniaan oppilaan oikeuksia ja kiroamassa kuntapäättäjät kuuluisaan kuumaan paikkaan.

Vasen kätönen ei tiedä oikean tekemisistä.

Eihän tässä ole kuin yksi ongelma: millä ihmeellä koululaisten omista lomista päästään eroon?

Lupien kirjoittaminen on löysää. Lakien ja asetusten mukaan oppilas saa olla koulusta pois vain erityisestä ja perustellusta syystä.

Opettajilla täytyy olla joustava mielikuvitus, kun oma loma on mitat täyttävä peruste jättää oppilaan pulpetti tyhjäksi.

Opetushallitus on hiljaa kuin hiiri, vaikka sieltä pitäisi irrota vahvaa tukea kouluille. Ongelmaa ei näe, kun katsoo ohi!

Juhlapuheissa korostetaan, että koulunkäynti on oppilaan työtä. Työelämässä omilla lomille häipyminen viikkokausiksi ei kyllä käy – tai käy kyllä kerran…

Maan tavalla on toinen nimi: saavutettu etu. Jos omat lomat kielletään, vanhemmat suuttuvat – ja matkaavat etelään ilmeisesti ilman lupaa.

Ennen ongelman ratkaisua ääntä pakkolomista ehkä voisi hiljentää?

Markku Peltonen