Kolumnit Uutiset

Koulutusleikkaukset unohtavat huomisen

Kesä alkaa virallisesti, kun valkolakin arvoiset Virtaset ja Korhoset täyttävät lehtien sivut. Samalla moni valmistuu maltillisemmin seremonioin korkeakoulusta.

Olen itse yksi tämän kevään tuhansista uusista maistereista. Edessäni ei kuitenkaan häämötä valoisa tulevaisuus, vaan tietä tuskin näkee.

Valmistumisen aika on aina ollut epävarmaa, mutta nyt ryvetään pohjamudissa. Valmistunut tuntee helpotuksen sijaan epävarmuutta ja syyllisyyttä.

Joko valmistuminen on kestänyt liian kauan tai sitä valmistuu tuhoon tuomitulta alalta. Pahin synti on olla liian korkeasti koulutettu.

Maistereiden määrän vähentäminen onkin yksi hallitusohjelman koulutusleikkausten päämääristä. Onhan maistereiden tulvan syytä, ettei kukaan halua enää tehdä niitä ”oikeita” töitä.

Minun sukupolveni pilvilinnat ovat romahtaneet jo aikoja sitten. Meille luvattiin vuosia, että koulutus ja viimeistään suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen avaavat työpaikkojen ovet.

Tästä haaveilusta on jo hyvän aikaa sitten luovuttu. Ehdimme silti valita opiskelupaikat niiltä aloilta, joiden katoamista nyt ennustetaan.

Vakituinen työpaikka on hyvä vitsi, kun pätkätyöt ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Nyt moni opiskelija venyttää Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n mukaan valmistumistaan, koska tulevaisuus on niin epävarma. Samalla opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Työ muuttuu ajan mukana, mutta silti tekemistä ei riitä kaikille.

Robotit vievät liukuhihnatyöt ja tekoäly vie loputkin, kirjoittaa tietokirjailija Janne Jääskeläinen blogissaan (23.5.). Tietotekniikka-alan tutkimusyritys Gartner arvioi, että tekoäly ja robotiikka hävittävät joka kolmannen työpaikan vuoteen 2025 mennessä.

Jääskeläinen maalaa kuvan tulevaisuudesta, jossa ihmiselle ei jää paljon tekemistä teknologian hallitsemassa maailmassa.

Tällaiseen maailmaan ei meistä kukaan ole valmis, vähiten opintonsa päättävät nuoret.

Perustulo voi toimia ensiapuna, mutta eniten kaivataan sukupolvien välistä vuoropuhelua. Nykyhallitus ei ota huomioon sitä, ettei nyt valmistuvien tulevaisuus kulje samoja polkuja kuin aiempien ikäluokkien.

Sukupolvien välinen kuilu näkyy erityisen hyvin koulutusleikkauksissa. Lopputuloksena on joukko epävarmoja ja nurkkaan ajettuja nuoria aikuisia, joiden valinnat eivät ole heidän omiaan.