Uutiset

Kovasti ääniä, kovasti ääntä

Kovan äänimäärän saanut poliitikko ei välttämättä saa ääntään kuuluviin vaalien jälkeen, kun neuvotellaan luottamuspaikkojen jaosta. Ei vaikka huutaisi koviten.

Siis äänestäjät on petetty! Mutta kuka petti?

Hämeenlinnan demareiden kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tarja Vikman sanoo toisaalla tässä lehdessä, että äänestäjien pettämistä olisi ollut, jos valtuustoryhmä olisi luopunut tavoittelemasta kaupunginhallituksen puheenjohtajuutta – ja siis taipunut ajamaan puolueen ääniharavan Lea Savolaisen henkilökohtaista tavoitetta, valtuuston puheenjohtajuutta.

Savolainen syytti maanantaina valtuustossa omiaan amatöörimäisestä sössimisestä. Toisenkin valtapuolueen kimppuun hän oli tavallaan käynyt jo demareiden sisäisessä keskustelussa: omat söivät kuin lampaat kokoomuksen edessä.

Kaiken tämän valossa on päivänselvää, ettei isojen puolueiden yhteistyöstä olisi tullut Savolaisen johdolla mitään – jos hänelle olisi kelvannut avainasemassa olevan kaupunginhallituksen puheenjohtajuus.

Savolaista lukuunottamatta Sdp:n vaalimenestyjien kärkijoukko sai varsin hyvät luottamuspaikat. Henkilökohtaisilla äänillä siis oli merkitystä.

Silti kunnallisvaalit ovat enemmän puoluevaalit kuin henkilövaalit. Jos joku äänesti vain henkilöä, ottamatta huomioon puoluepoliittisia realiteetteja, syyttäköön naiiviudesta itseään. Äänikuningatar ei ole itsevaltias.

Kuten kabinettikähy osoitti, ei arkisessa politiikan teossa ole äänestäjällä sanansijaa. Eikä voi olla, edustuksellisessa demokratiassa: hän on kirjaimellisesti valinnut edustajansa, ei itseään.

Silti puheet äänestäjien pettämisestä syövät ikävästi pohjaa kansalaisten terveeltä suhtautumiselta politiikkaan. Tuskin se on lopulta sen ”likaisempi” elämänalue kuin mikään muukaan ihmisten kanssakäymisen muoto.

Neuvottelijat ovat vapaita tekemään juuri niin kuin parhaaksi näkevät, poliittisen harkintansa mukaan ja poliittisella vastuulla, joka punnitaan seuraavan kerran syksyllä 2008.

Onko äänestäjien pettämistä pikemminkin se, että pelaa itsensä paitsioon, eikä hyväksy minkäänlaisia avainluottamustehtäviä, jotka neuvotteluissa jäljelle jäävät? Se kai vaaleissa ideana on, että äänestäjät valitsevat edustajansa nimenomaan vaikuttamaan.

Se on nähty jo riittävän monta kertaa valtakunnankin politiikassa, että yhden ihmisen oppositiosta ei vaikuteta. Poliittisen marttyyrin puhevalta ja äänivalta ovat koko lailla eri asioita kuin vaikutusvalta.

Kokoomuksen kilpeen päätä lyötyään Savolainen sanoi omilleen ”nyt riittää”. Hän halusi säilyttää ylpeytensä.

Siihen nähden oli jopa noloa, että hän valtuustossa ilmoitti olevansa käytettävissä sen puheenjohtajaksi. Kannatusta ei tullut. Voiko enemmän yksin enää olla?