Uutiset

Köyhällä on taas iso joukko tosiystäviä

Lähiviikkoina köyhällä on taas kosolti ystäviä, leskillä ja orvoilla lohduttajia. Vaalitaistelu alkaa.

Lupauksen erityisestä huolenpidosta saavat osakseen myös lapsiperheet, tuo ikuinen ja osaton paarialuokka. Sille luvataan ammentaa taas kerran runsaalla kauhalla.

Sosiaalisen mielenlaadun läpitunkemat poliitikot ilmeisesti luulevat edelleen, että lapsentekoon ryhdytään taskulaskimen kanssa. Kun etuisuuksia on tiedossa riittävästi, nalli saa posahtaa.

Toinen mahdollinen ajatusmalli on, että jokainen syntynyt lapsi onkin vahinko ja yhteiskunnan pitää sellaisen takia keventää jäsenensä taakkaa.

Perheen perustamisella on kuitenkin ylevämmät syyt kuin etuuksien maksimointi, onneksi.

Aniharva, jos yksikään ehdokas suo ainoatakaan lämmintä sanaa niille, jotka ovat pyrkineet hoitamaan asiansa kuta kuinkin hyvin. He, jotka ovat työllään maksaa kituuttaneet opinto- ja asuntolainansa ja kasvattaneet lapsensa jota kuinkin täysipäisiksi yhteiskunnan jäseniksi, eivät lähiviikkoina ansaitse erityistä huomiota.

Suomella menee juuri nyt koko lailla hyvin, ei paremmasta väliä. Epäkohtia toki on, mutta todellisia ja laajamittaisia verisiä vääryyksiä saa tikulla etsiä.

Kansanedustajilla ja sellaisiksi pyrkivillä on kova työ osoittaa uskottavasti, että yhteiskunnan asiat ovat läpeensä huonolla tolalla.

Aina on ollut ruikuttajia, joille mikään ei riitä. Juuri he pitävät suurinta ääntä, he soittelevat kansanradioon solvatakseen yhteiskuntaa.

Todelliset avuntarvitsijat eivät soittele ja ovat ihan muualla kuin kaljabaareissa syrjäytymässä ja surkuttelemassa vähäosaisuuttaan ja tylyä maailmaa.

Baarien miehiltä ei sitä paitsi enää ääniä irtoa. Ei edes itäisen Helsingin lähiöissä, sillä niissä petyttiin arkarasti, kun Tony Halme heitti pyyhkeen kehään ja kuittasi yli kolmen tonnin kuukausieläkkeen saamatta mitään aikaan. Baarien miehiä ei toista kertaa jymäytetä.

Tarpeiden ja toiveiden tynnyrissä ei ole pohjaa eikä laitoja, jos niin halutaan. Yhteiskunnan ei ole tarpeen, ei edes hyvinä vuosina niistää jokaista nenää ja solmia kaikkia kengännauhoja. Joku vastuu omasta ja läheisten elämästä on sentään sälytettävä kansalaiselle itselleenkin. Näin siitäkin huolimatta, etä sellaisista puheista lätkäistään äkkiä uusliberalistin, kovan ja tunteettoman ihmisen leima otsaan.

Terveitä ja työkykyisiä, mutta -haluttomia vempuloita ei pidä uuninpankolle loputtomiin passata.

Kyllä, kyllä, he ovat marginaaliryhmä, jotka eivät suista kansantaloutta perikatoon. Jokainen ymmärtää myös sen, että joskus tulee tilanteita, että apu on tarpeen. Mutta vapaaehtoisesta syrjäytymisestä ei pitäisi tulla elämäntapaa.

Hei ehdokkaat, suuri ja sangen tyytyväinen enemmistö on kuulolla ja haluaa tiedon , kuinka Suomea eletään seuraavat neljä vuotta. Saattaa vaivautua uurnillekin, jos politiikan ilosanoma on muutakin kuin löysiä puheita vastikkeettomasta rahanjaosta.

jukka.viitaniemi@hameensanomat.fi

Tarpeiden ja toiveiden tynnyrissä ei ole pohjaa eikä laitoja.