Uutiset

Kriisi jäi mielikuvaharjoitukseksi

Presidentti Tarja Halosen vierailu Pietarissa katkoi siipiä kuvitelmilta, joiden mukaan Suomen ja Venäjän suhteissa olisi kylmä takatalvi.

Tapaaminen presidentti Vladimir Putinin kanssa oli onnistunut, jos tarkoitus oli hienovaraisesti tiedustella, mitä Venäjän korkein johto ajattelee Suomesta. Halonen ja Putin melkeinpä hyrisivät tyytyväisyyttään.

Putin ei kommentoinut edes sivulauseella EU-erityisedustajansa Sergei Jastrzhembskin Suomen roolia EU:ssa koskenutta haastattelulausuntoa. Miksi olisikaan?

Putin esitti kohteliaasti, että venäläisten korkeidenkin virkamiesten mielipiteitä pitää kysyä heiltä itseltään, ei presidentiltä.

Jastrzhembski puhui tuskin sivu suunsa ja täysin omiin nimiinsä, mutta arvovallastaan tarkka presidentti ei sorru selittelemään alaistensa sanomisia, ei etenkään, kun puheissa ei ole järjen hiventäkään.

Höpinät Suomen russofobiasta eivät kuulu valtiojohtajien tapaamisten asialistalle.

Tuskin käy kuitenkaan kiistäminen, etteivätkö suomalaiset ulkoministeriön virkamiehet olisi huolestuneet tosissaan Sergei Jastrzhembskin hyökkäyksen takia. Ulkopoliittinen kriisi jäi kuitenkin mielikuvaharjoitukseksi.

Edes suhteiden erinomaisuuden ylistys ei ole enää menneiden vuosikymmenten tapaista teennäistä sanahelinää.
Hyvistä suhteista on aidosti hyötyä molemmille.

Venäläisten tavoittelema viisumivapaus on kaukana. Tässäkin asiassa venäläisten toiveita on kuitenkin kuunneltava.
Venäjän suhtautumista Suomeen ja myös Euroopan unioniin määrittelevät perin käytännölliset asiat. Tätä kuvastaa presidentti Putinin esille nostama asialista, jonka kärjessä olivat taloussuhteet ja tällä kertaa venäläissähkön verotus.

Raha ratkaisee, mutta ei yksin raha. Venäläisten asema muihin kansallisuuksiin nähden on Venäjän johdolle erittäin herkkä aihe etenkin Baltian maissa. Suomi ei voi väistää sitä, että Viron asiat ovat osittain myös Suomen asioita EU:ssa.

Venäjän ja sen rajoille laajentuneen EU:n suhteissa on paljon parannettavaa, mutta Suomen ei toki tarvitse jäädä tai jättäytyä ajopuuksi, joka saa päälleen haukut, vaikka ei ole niitä ansainnutkaan.

Suomen tehtävä EU:n Venäjä-suhteissa on selvä. Pitkää ja monivaiheista kokemusta rajanaapuruudesta on osattava käyttää hyväksi. Tarvittaessa Suomen on näytettävä myös suuntaa.
EU:lla on yhteinen ulkopolitiikka, johon Suomi on sitoutunut, mutta se ei tarkoita, ettei myös omia Venäjä-suhteita olisi ylläpidettävä. Ylimielisyyteen ei ole varaa, mutta ei alemmuuteenkaan.

Suomen presidentti on tuskin koskaan keskustellut venäläisen virkaveljensä kanssa niin tasavertaisena kumppanina kuin Tarja Halonen Pietarissa.

Suomen presidentin valtaa on kavennettu, mutta Venäjään päin hänen roolinsa ei ole juuri heikentynyt. Venäläiset arvostavat perinteisesti instituutioita. Myöskään Venäjän oman presidentin laajat valtaoikeudet eivät voi olla vaikuttamatta suhtautumiseen.

Päivän lehti

3.12.2020

Fingerpori

comic