Uutiset

Kriisipsykologi seuraa Kauniita ja rohkeita

Miten vaatimaton ja yksinolosta pitävä ihminen päätyy aktiiviseksi kouluttajaksi ja johtamaan kriisioperaatioita? Salli Saaren kohdalla ratkaiseva käänne tapahtui 18 vuoden iässä. Hän ajautui psykologian pariin heti ylioppilaskeväänä, tosin vastakohdan kautta.

– Siihen aikaan ajateltiin, että jos kirjoittaa hyvin, pitää pyrkiä lääketieteelliseen.

Kuuden viikon preppaus kemiaa ja fysiikkaa jäi kuitenkin kesken. Saari huomasi haluavansa jotain humanistisempaa. Samana päivänä hän kävi hankkimassa hakulomakkeet psykologian laitokselle.

Saari on tullut tunnetuksi etenkin suuronnettomuuksien kriisiavun asiantuntijana. Hän on auttanut uhreja ja omaisia muun muassa Estonian uppoamisen, Jyväskylän junaturman, Myyrmannin pommiräjähdyksen ja Konginkankaan onnettomuuden yhteydessä.

Saari toimii vetäjänä Punaisen Ristin kriisipsykologien ryhmässä.

Onnettomuuden sattuessa hän siirtyy heti palkattomalle virkavapaalle ja SPR:n leipiin. Saari on ollut perustamassa myös maamme paikallisen kriisityön verkostoa, joka hoitaa Antonin katoamisen ja Porvoon perhesurman kaltaiset tapaukset.

– Antonin kohdalla oli tärkeää, että pelastustöitä jatkettiin ruumiin löytymiseen saakka. Kriisityössä pyritään aina siihen, että avoimia kysymyksiä jäisi mahdollisimman vähän. Porvoon surmissa taas näkyy suomalaisten perusominaisuus: yritetään selvitä yksin viimeiseen asti. Toivoisin, että tästä ajatuksesta pystyttäisiin luopumaan.

Saaren virkatehtäviin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä oli jo pitkään kuulunut ennaltaehkäisevä mielenterveystyö. Kriisipsykologia tuntui tarjoavan siihen jotain lisää: selkeän avuntarpeen ja konseptin.

– Ihminen selviytyy suhteellisen hyvin luonnononnettomuuksien seurauksista. Astetta vaikeampia ovat tapaukset, joissa on ollut mukana jokin ihmisen suunnittelema vekotin, kuten auto tai juna. Kaikkein pitkäkestoisimpia traumoja aiheuttavat teot, jotka kohdistuvat suoraan ihmiseltä ihmiselle. Niiden jättämät haavat ovat todella syviä.

Omia akkujaan Saari lataa parhaiten olemalla jouten. Hän istuu, lukee ja antaa ajatusten virrata. Hän myös saunoo “rajusti ja pitkään”. Työstä irrottavat lisäksi tv:n hömppäohjelmat.

– Seuraan Kauniita ja rohkeita aina, kun on mahdollisuutta.

Aktiivinen järjestöjyrä ei aio jättää yhdistystoimintaa jatkossakaan. Katse tähyää psykologiliittojen eurooppalaiseen yhteistyöhön: terrorismin uhreille ja heidän omaisilleen pitäisi kehittää auttamisjärjestelmiä.

– Varmasti harrastan näitä kriisiasioita vielä vuosia, jos vain voimia ja terveyttä riittää.

STT, Elina Mattila-Niemi