Uutiset

Kriisit synnyttävät uutta "yrittäjyyttä"

Suomalaisen tiedetään olevan parhaimmillaan oikein kovassa paikassa. Kun maailma ahdistaa ja katto vuotaa, ennakkoluuloton luovuus pulpahtaa pintaan ja vaikeuksista pinnistetään voittoon.

Viime viikolla loppuun lakkoillun ahtaajien työtaistelun puristuksessa syntyi Suomessa ennennäkemätöntä uusyrittäjyyttä. Internetin Facebookiin ilmoittautui muutamassa päivässä satoja miehiä, jotka mielivät satamiin lakonmurtajiksi.

Lakko loppui joukon mielestä ilmeisesti ennen aikojaan, koska he jalostivat lakonmurtoaikeistaan oikean yrityksen. Nyt se tarjoaa vuokraväkeä ahtaajiksi ja muihinkin logistiikkatehtäviin.

Lakot eivät satamalakkoon lopu. Rakentajien ja elintarviketyöläisten sopimukset ovat auki ja juuri nämä alat ATK:n tapaan tunnetusti lakkoherkkiä.

Ahtaajalakon kuumiksi käyneinä viime hetkinä puhuttiin jo uudesta Pihkalan kaartista, rikkureiksi ryhtyvistä lakonmurtajista. Heidän tosiasialliseksi motiivikseen arvioitiin ay-piireissä avoin rähinä järjestäytyneen työväen kanssa.

Pihkalan kaarti oli Vienrirauha-järjestön iskujoukko 1920-luvulla. Siihen kuului yli 30 000 miestä, jotka kiersivät satamissa murtamassa ahtaajien lakkoja. Sen urotöihin luetaan peräti vuoden kestäneen satamalakon murtaminen vuonna 1928.

Vientirauha oli työnantajien perustama organisaatio, jonka tarkoitus oli estää työpaikoilla lakot ja muut selkkaukset. Sitä johti Martti Pihkala, pesäpallomies Tahkon veli.

Kukaan ei vielä tiedä, kuinka tosissaan kotkalaiset facebook-ahtaajat lopulta ovat ja onko heistä nykyaikaisen sataman hommiin.

Kalliita kuormia ja koneita ei sovi antaa kenen tahansa taitamattoman käsiin. Ahtaaminen on sekin vaativaa ammattityötä, ei huuhaaporukan hupia.

Sama koskee myös muita mahdollisia lakonmurtokeikkoja. Ketä tahansa ei sovi päästää meijeriin tai rakennustyömaalle.

Taantuma on synnyttänyt myös uuden saattohoitajien ammattikunnan. Lähinnä rikollisjärjestöiksi leimatut moottoripyöräjengit ottavat konkurssikypsän yrityksen ”hoitoonsa”.

Velkojat jäävät nuolemaan näppejään, sillä harva ulosottomies tohtii tasaisella kohdata näitä 2010-luvun ”yritysjohtajia”.

Lievästi sanottuna kysymys on ulosottotoimen näkökulmasta sangen haastavasta asiakassegmentistä.

Moottoripyöräjengien jäsenten aikuistumisprosessi on jäänyt pahasti kesken. Laumaannuttuaan marginaaliryhmäksi he sijoittuvat yhteiskunnassa harmaalle vyöhykkeelle, laillisen ja laittoman välimaastoon. Osa on linnassa istuneita ammattikonnia, osa vain heidän nöyriä laahuksiaan.

Jos tällaiset porukat muodostavat konserneja ja ryhtyvät huumekaupan ja laittoman perintätoimen ohella järjestelemään myös konkurssipesiä, ollaan huonolla tiellä.

Vaikka yrittäjyys on arvossaan, ei sentään mikä tahansa yrittäjyys.

jukka.viitaniemi@hameensanomat.fi

Vaikka yrittäjyys on arvossaan, ei sentään mikä tahansa yrittäjyys.