Uutiset

Kuin söisi laadukasta suklaakonvehtia Plussat ja miinukset

Taas sitä lähdetään reittejä kokoamaan! Vastikään suomennettu Thurn und Taxis hoitaa homman kuitenkin jopa yllättävän omintakeisella tavalla.

Postisuvun mukaan nimetyssä lautapelissä rakennetaan postireittejä vuosisatojentakaiseen Baijeriin ja sitä ympäröiviin maihin, mutta toisin kuin esimerkiksi Menolipussa, rakennelmia ei sijoitella peräperää.

Pelilauta kuvaa Baijeria ja naapurimaita, joiden kaupungit liittyvät toisiinsa teiden välityksellä. Jokainen pelaaja nostaa vuorollaan yhden tai kaksi kaupunkikorttia, joiden avulla rakennetaan omia postireittejä. Joka vuorolla on pakko nostaa ja pelata -”pöydätä” – kortti. Jos mikään kädessä oleva kortti ei sovi tekeillä olevan reitin alku- tai loppupäähän, reitti on jätettävä kesken ja on aloitettava uusi.

Kun postireitti valmistuu, se pisteytetään. Tällöin postikonttoreita saa sijoittaa reitin varrelle joko yhden jokaiseen maahan tai yhteen maahan niihin kaupunkeihin, joiden kortit pelaajan reitillä ovat.

Valinnat voivat olla makoisan kiperiä.

Pisteitä tulee reittien pituuden mukaan ansaittavista postivaunukorteista ja bonuslaatoista sekä esimerkiksi silloin, kun saa ensimmäisenä katettua konttoreillaan jonkin maan tai maaliiton. Nopea ja onnekas saa hyvän saaliin.

Thurn und Taxis viekoittelee välittömiin uusintapeleihin. Kun säännöistä parin ensimmäisen pelin aikana pääsee jyvälle, taktiikoiden oppiminen on vasta edessä. Tämä jättää kipinän pelata taas lisää.

Peli on tarkoitettu 2-4 pelaajalle. Koekierroksilla peli toimi paremmin kaksin- kuin kolminpelinä. Pelaajienvälistä vuorovaikutusta on niukasti, joten jännitys voi laimeta kolmannen pelaajan siirtoja odotellessa.

Peliä tuntuu hyvältä vähän säästellä eli pelata pari erää vain silloin tällöin, jotta kiinnostus säilyy. Testaajan sanoin: ”kuin söisi todella hyvänmakuista, kallista suklaakonvehtia – yksi tai kaksi maistuu, mutta sitten nälkä on vähäksi aikaa tyydytetty”.

Marika Riikonen

nopan silmäluku 4

Thurn und Taxis. Suunnittelija: Andreas ja Karen Seyfarth. Julkaisija: Hans im Glück, suomeksi Lautapelit.fi 2006.

+ Hauska sääntömuotoilu: sen sijaan, että sääntökirjassa vain lueteltaisiin pelivuoron vaihtoehdot, puhutaan avun pyytämisestä postimestarilta ja muilta ammattilaisilta. Esimerkiksi kirjanpitäjän avulla saa vaihtaa laudalla olevat kaupunkikortit.

+ Helppo oppia, mutta tarpeeksi monimutkainen. Ei kulu loppuun muutamassakaan matsissa.

+ Houkuttaa pelaamaan uudelleen.

+ Toimii hienosti kahdellakin pelaajalla.

– Vain vähän vuorovaikutusta: toisten peliin voi vaikuttaa vain korttivalinnoilla ja silloinkin niukasti.

– Pelissä tapahtuu melko vähän.

– Ohuet kortit kuluvat herkästi.

– Bonuslaatat ovat niin samanvärisiä kuin pelilauta, että ne katoavat silmistä.

Päivän lehti

23.1.2020