Uutiset

Kuka huolisi radioaktiiviset haalarit ja käsipyyhkeet? Vaarattomasti säteilevä jäte ei kelpaa polttolaitoksille, kierrätykseen eikä oikein kaatopaikoillekaan

Kierrätys- ja jätehuoltoyhtiöt eivät ota vastaan jätettä, jossa on mitattavissa oleva määrä radioaktiivisuutta. Linjaus on yhtiöiden oma, eikä johdu esimerkiksi lainsäädännöstä. Umpikuja on hankala, sillä jätteen määrä on kasvamassa roimasti.
Jätteenpolttolaitokset ja kierrätysmetallin käyttäjät eivät tunnu ottavan vastaan jätettä, jossa on vähänkin radioaktiivisuutta. Näin on silloinkin, kun jäte on luokiteltu vaarattomaksi ja tavanomaiseen jätteeseen rinnastettavaksi. Kuva: Jami Jokinen
Jätteenpolttolaitokset ja kierrätysmetallin käyttäjät eivät tunnu ottavan vastaan jätettä, jossa on vähänkin radioaktiivisuutta. Näin on silloinkin, kun jäte on luokiteltu vaarattomaksi ja tavanomaiseen jätteeseen rinnastettavaksi. Kuva: Jami Jokinen

Ydinvoimalassa käytetty haalari tai ruuvimeisseli voi helposti muuttua radioaktiiviseksi jätteeksi.

Voimakkaimmin säteilevät jätteet haudataan ydinvoimayhtiöiden omiin voimalaitosjätteen luoliin.

Kaikki radioaktiivisuus ei kuitenkaan ole terveydelle merkityksellistä. Kun riski väestölle on riittävän vähäinen, jäte on niin sanottua säteilylain ja ydinenergialain alaisesta valvonnasta vapautettua radioaktiivista jätettä.

Tällainen jäte kuuluu normaaliin jätehuoltoketjuun. Jätteet voi siis laittaa kierrätykseen, kaatopaikalle tai polttoon tavanomaisen jätteen tapaan.

Käytännössä näin ei ole, ja tilanne on johtamassa hankalaan umpikujaan.

Lähes 300 tonnia vuodessa, ja määrä moninkertaistuu

Valvonnasta vapautettua jätettä syntyy ydinvoimaloiden lisäksi esimerkiksi terveydenhuollossa ja teollisuudessa.

– Vapautus perustuu jätteille tehtyyn lajitteluun, luokitteluun ja mittaamiseen. Vapautukseen menee vain hyvin heikosti säteilevää jätettä, korostaa erityisasantuntija Linda Kumpula työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolta.

Tällä hetkellä tällaista jätettä syntyy Suomessa lähes 300 tonnia vuodessa.

Tonnimäärä voi moninkertaistua, kun Olkiluoto 3, Posivan käytetyn ydinpolttoaineen käsittely- ja loppusijoituslaitokset sekä vielä Fennovoiman ydinvoimala käynnistyvät.

Koska jäte ei tunnu kelpaavan sen enempää kierrätykseen kuin polttolaitoksillekaan, on käsillä melkoinen pulma.

Poikkeusluvat päättyvät vuonna 2022

Haalarit, pahvit ja monet muut jätejakeet ovat orgaanista jätettä. Sen kaatopaikkasijoitus on ollut ilmastosyistä kielletty vuodesta 2016.

Voimaloista jätettä viedään kaatopaikoille edelleen, mutta poikkeusluvalla. Tämä mahdollisuus päättyy näillä näkymin parin vuoden kuluttua.

Vaihtoehtoja olisivat kierrätys ja polttaminen.

Jätteenpolttolaitokset eivät yleensä huoli energiapitoistakaan jätettä, jos siitä on mitattavissa radioaktiivisuutta. Metalliromultakin pysyy ovi suljettuna esimerkiksi kierrätysmetallia käsittelevissä tai käyttävissä yrityksissä.

Linjaus on yritysten oma, eikä sille ole perusteita esimerkiksi lainsäädännössä.

Polttolaitoksella nollatoleranssi jatkokäytön vuoksi

Syitämittareissa piipittävän jätteen nollatoleranssille on monia. Yksi voi olla imagollinen.

Työryhmän mukaan valvonnasta vapautetulla jätteellä on “radioaktiivisuuden leima”.. Jatkokäyttöön menevät kierrätysraaka-aineet eivät välttämättä kelpaa asiakkaalle.

Esimerkiksi Fortum ei ota Riihimäellä vastaan vähäistäkään radioaktiivisuutta sisältävää jätettä, sillä myös kuona ja tuhka halutaan jatkokäyttää mahdollisimman tehokkaasti.

– Radioaktiivinen aine ei häviä polttoprosessissa, vaan kulkeutuisi lopputuotteeseen, huomauttaa yhtiön kierrätys- ja jätehuoltoliiketoiminnan viestintäasiantuntija Laura Vainikka

Mustasaaressa toimivaan kunnalliseen jätevoimalaan sen sijaan otetaan sairaalajätettä, jonka joukossa on radioaktiivista jätettä. Määrä on kuitenkin vähäinen.

– Sen voi hävittää turvallisesti laitoksen prosessissa tavanomaisen yhdyskuntajätteen tapaan, toteaa Juha Ripatti Westnergystä.

“Radioaktiivinen materiaali ei kuulu terästuotantoon”

Metallinkierrätyksessä linja tuntuu olevan hyvin tiukka.

Erittäin paljon kierrätysterästä käyttävän Outokummun mukaan radioaktiivinen materiaali ei kuulu terästuotantoon. Yhtiöllä on kierrätysmetallin toimittajille tiukat vaatimukset.

– Niihin sisältyy myös se, että kierrätysteräksen joukossa ei saa olla radioaktiivista materiaalia, yhtiöstä kerrotaan.

Esimerkiksi kierrätysyhtiö Kuusakoski ei ota vastaan metalliromua, jossa vastaanottopisteen säteilyportti havaitsee radioaktiivisuutta.

Pulma odottaa ratkaisua

Ministeriönmukaan kyse on pitkälti väärinkäsityksistä.

– Monet yritykset kokevat, että jäte on jotenkin vaarallista, Kumpula sanoo.

Tiedon puutteen piikkiin pulman laittaa myös ministeriön teollisuusneuvos Liisa Heikinheimo.

– Tarvittaisiin lisää ymmärrystä siitä, mitä kaikkea esimerkiksi voimalaitoksissa tai terveydenhuollossa tehdään. Valvonnasta vapautettua jätettä voi syntyä joissakin olosuhteissa toimiston käsienpyyhkimispaperista lähtien.

Ministeriössä asiaa lähdettäisiinkin purkamaan koulutuksella.

Heikinheimo korostaa, että vastuukysymys on selvä: jätteen tuottaja vastaa siitä, että syntyvä jäte lähtee laillista reittiä.

– Jätehuoltoyrityksen ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko jäte valvonnasta vapautettua tai ei.