Kolumnit Uutiset

Kuka päättää sinun taide-elämyksestäsi?

Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, eihän? Tähän vanhaan totuuteen perustui Taloustutkimus oy:n johtajan Pasi Holmin ajatus, kun hän taannoin ehdotti, että julkisin varoin pitäisi tukea vain niitä kulttuurilaitoksia, joissa on eniten kävijöitä.

Holmin ehdotus ammuttiin saman tien alas. Jos taidelaitoksilta vaadittaisiin joka ilta tupa täyteen, niiden pitäisi pelata varman päälle. Tarjonta supistuisi taattuun menekkitaiteeseen, eikä mitään uutta koskaan syntyisi. Sitä paitsi kulttuuria tuetaan julkisin varoin samasta syystä kuin koulutusta ja tutkimusta. Tulokset eivät näy heti viivan alla, mutta positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan kiistatta on.

Tuotantotavoitteet ja markkinatutkimukset eivät useinkaan istu kovin hyvin kulttuuriin tai taidelaitoksiin. Monesta suunnasta sitä kuitenkin on yritetty. Jopa Juha Sipilän (kesk.) hallitus esitti norminpurkutalkoissaan, että kuntien kustannuksia voitaisiin karsia antamalla niille lisää päätäntävaltaa siinä, minkälaisia kulttuuripalveluita kuntalaisille tarjotaan ja minkälaiset pätevyysvaatimukset vaikkapa kirjastoväellä on.

Todellisuudessa kulttuuripalveluiden järjestämisestä ei ollut tätä ennenkään juuri säädetty laeilla, vaan pelkästään suosituksilla.

Nyt tuntuu, että huoleen taitaa sittenkin olla aihetta. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut pian siirtyvät kunnilta maakunnille, tulee koulutus-, kulttuuri- ja sivistyspalveluista yksi kuntien tärkeimmistä tehtävistä.

Mitä vähemmän valtio kontrolloi kuntien kulttuuritarjontaa ja mitä vähemmän se suo siihen rahaa, sitä enemmän kulttuuriväki on kunnanvaltuutettujen armoilla. Silloin mitataan, kuinka sivistyneitä valtuutetut ovat.

Tähän kiinnitti huomiota myös opetus, ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vieraillessaan Hämeenlinnassa keskiviikkona.

Viimeaikaiset esimerkit eri kaupunkien kulttuurielämästä eivät ennusta kovin valoisaa tulevaisuutta. Esimerkiksi Hämeenlinnan surkuhupaisat keskustelut orkesteripalveluiden järjestämisestä olivat viime vuonna älyttömyydessään vertaansa vailla.

Kulttuurirahat ovat kunnan budjetissa pieniä pennosia, mutta pelkästään markkinatutkimusten perusteella tukirahoja ei kannattaisi jakaa. Tarvitaan myös asiantuntemusta kulttuuri-instituutioiden luonteesta ja merkityksestä.