Kolumnit Uutiset

Kuka suojelisi Museovirastoa?

Linnojen muurit sortuvat, kartanomuseoiden ovet ovat säpissä, torppien pihoilla polut ruohottuvat ja paikallismuseoiden harkinnanvaraiset valtionavustukset kutistuvat. Lähes kolmen miljoonan euron leikkaus Museoviraston toiminnan rahoituksesta ei ollut ihan pieni nipistys, vaan melkoinen haukkaus suomalaiselta kulttuuriperinnöltä.

Museovirasto on kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön suojelusta vastaava asiantuntijaviranomainen. Tämä virasto on se taho, joka Suomessa seuraa ja valvoo myös muinaisjäännöksiin sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin ja ympäristöihin liittyvää maankäytön suunnittelua ja kehittämistä. Museoviraston suojelupäätöksiin suhtaudutaan joskus muristen, mutta ahtaille rajoille on omat perustelunsa.

Museoviraston määrärahojen leikkaaminen vaikuttaa kulttuuriperinnön ja rakennushistorian rinnalla muun muassa matkailuun ja paikalliseen kotiseututoimintaan. Ja hyvänen aika: matkailu sentään on elinkeino. Hämeen linnassa piipahtanut turisti saattaa tuoda muutaman euron jollekin yrittäjällekin.

Vuosikaudet on näillä kulmilla voivoteltu milloin linnan muurien rapautumista, milloin umpeen kasvavaa vihertävää vallihautaa. Komea tiililinna ei ole laisinkaan paraatikunnossa, vaikka on kiistatta alueemme tärkeimpiä rakennuksia. Museoviraston kirstun pohjalta ei tähänkään saakka ole joka tornille löytynyt rahaa, – entä tästä eteenpäin? Jos Museoviraston rahoitusta kiristetään ja kiristetään, niin isot ja pienet huolenaiheet vain kasvavat.

Museoviraston harkinnanvaraisten valtionavustusten hakuaika päättyi lokakuun lopussa. Avustukset on tarkoitettu paikallismuseoille, esimerkiksi niille kotiseutumuseoille, joita useimmiten paikalliset kotiseutuyhdistykset ylläpitävät. Museovirasto avustuksineen on ollut paikallismuseoiden tärkeä tuki, jolta haetaan rahaa pytinkien kunnostussuunnitelmiin tai varsinaisiin korjauksiin, esineistön luettelointeihin tai esimerkiksi valokuvakokoelmien järjestämiseen. Tänä vuonna avustusta oli tarjolla myös museoiden toiminnan kehittämiseen.

Oma kotiseutuyhdistykseni sai paikalliselta maakuntamuseolta syksyllä postia, jossa arveltiin avustusten saamisen jatkossa kiristyvän eli käytännössä Museoviraston avustuksiin käytettävissä olevan rahamäärän pienenevän entisestään.

Maakuntamuseon huoli oli aiheellinen, sillä valtion rahapussin keventyminen vaikuttaa vakavasti kotiseutumuseoiden ruohojuuritason työhön. Kotiseutumuseoiden hoitajat puurtavat itse ilman palkkaa, mutta Museoviraston avustukset ovat auttaneet pitämään torppa- tai talomuseon perustukset kunnossa ja katot ehjinä. Harvan kotiseutumuseon esinekokoelmia olisi luetteloitu ilman Museoviraston avustusta.

Vaikka avustukset eivät koskaan kata kaikkia työkustannuksia, niin ne ovat kuitenkin tuiki tärkeitä paikallisen museotoiminnan pyörittäjille. Pienikin avustus on ele ja kädenojennus paikallismuseoille, mahdollisuus olla olemassa.

Päivän lehti

5.4.2020