Uutiset

Kuka vuotaa poliisista tietoa ja miksi?

Poliisin tietojärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden jokaiselle poliisille päästä käsiksi lähes mihin tahansa tutkinta-aineistoon. Joskus salassa pidettävää tietoa myös vuotaa tutkinnan ulkopuolelta.

Poliisi panostaa nykyään yhä enemmän ja enemmän tiedottamiseen ja yhteistyöhön median kanssa. Parhaimmillaan rötösuutiset ovat lähes reaaliaikaisia.
Lehtien toimituksissa myös tiedetään, että ne kiinnostavat lukijoita. Ainakin nettiuutisten selvästi luetuinta antia ovat varkaudet, tapot ja känniset törttöilyt ympäri vuoden.
Mutta sitten on rikoksia, joista poliisi yleensä visusti vaikenee, eikä tiedota yksityiskohdista vapaaehtoisesti. Ne rikokset ovat niitä, joilla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä ja joista usein epäillään niin sanotusti isokenkäisiä ihmisiä.

Kanta-Hämeen poliisilaitoksen tiedottamiseen valjastettu komisario Ilkka Iivari myöntää ristiriidan.
-Tottahan se on. Tiedotamme ”pienistä” asioista sillä idealla, että pystymme vähentämään rikollisuutta. Pienten juttujen tutkinta ei myöskään vaarannu, vaikka niistä kertoo ja samalla niissä pystyy tuomaan valistusnäkökulmaa esiin, Iivari sanoo.
IIvari on saanut lähes kautta linjan ylistävää palautetta työstään. Hänen tiedotteissaan on mukana huumoria, mutta pääpaino on juuri valistuksella ja rikosten ehkäisyllä.
-Diggaan Ilkan tyyliä, se on tavallisuudesta poikkeavaa. Turvallisuuden tunteen ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä poliisin tehtävistä: sillä on merkitystä, mitä ja millä tavalla poliisi kertoo, huomauttaa apulaispoliisipäällikkö Mika Heikkonen.

Vuodot haasteena

Miten toimittajat sitten pääsevät vihille ”isoista” jutuista tai niihin liittyvistä yksityiskohdista? Siten, että joku poliisi vuotaa vinkin tutkinnanjohtajan ohitse tai sitten toimittaja pääsee vihille rötöksestä jonkun asianosaisen kautta.
-Jotkut rikosilmoituksen tekijät ovat hyvinkin aktiivisia lehdistön suuntaan, esimerkiksi seksuaalirikoksissa.
-Vuodot ovat meille haaste. Kuitenkaan poliisi ei saa koskaan valehdella, jos toimittaja kysyy. Jos tilanne on tutkinnan kannalta arka, voidaan yrittää sopia lehtijutun julkaisun siirtämisestä pikkaisen. Tässä suhteessa suomalaiset rikostoimittajat ovat kyllä vastuullista väkeä, Iivari kehaisee.
Pahimmassa tapauksessa vuodot voivat olla riski tutkinnalle. Apulaispoliisipäällikkö Heikkosella on uransa ajalta rutkasti kokemusta tapauksista, joissa tietoa on jollain tavalla välittynyt medialle jopa käsittämättömän nopeasti. Etenkin julkkiksiin liittyvä tieto liikkuu.
-Muistan kun kuuluisa pop-laulaja kaahasi aika kyytiä tuossa kolmostiellä. Ennen kuin hän ehti kotipaikkakunnalleen, lööpeissä oli jo, että hän menetti korttinsa, Heikkonen hymähtää.

Poliisikin on utelias

Yksi väylä vuodoille on poliisin tietojärjestelmä, johon kirjataan kaikkien tutkintojen tiedot. Tietokantaan on pääsy kaikilla poliiseilla ympäri maan.
-Juttuja on mahdollisuus salata, mutta sitä tehdään äärimmäisen harvoin. Eri juttujen tutkinnan ja niin sanotun sarjoittamisen kannalta on tärkeää, että poliisi pääsee katsomaan, löytyykö muita vastaavia tekotapoja vaikkapa asuntomurroista, Heikkonen kuvailee.

Tietokantaa saa käyttää vain tutkintatyöhön, ja siihen kirjaudutaan omilla tunnuksilla. Jokaisesta lukukerrasta jää jälki.
Ilkka Iivari kuitenkin muistuttaa, että myös poliisi on ihminen, utelias siinä missä muutkin. Tämä näkyy tietokannan käytössä silloin, kun tapahtuu jotain laajasti kiinnostavaa, esimerkiksi julkisuuden henkilö kuolee epäselvissä olosuhteissa.
-Poliisi on turvautunut kurinpidolliseen menettelyyn, jos väärinkäytöksiä on näissä tapauksissa havaittu, Heikkonen painottaa.
Vuotajan yksilöiminen voi kuitenkin olla mahdoton tehtävä.
-Hyvä esimerkki on Kauppakeskus Myyrmannin itsemurhapommi. Petri Gerdtiä kysyttiin tietojärjestelmästä huikaisevia määriä, eikä kysyjillä ollut mitään tekemistä keissin kanssa.

Ei suuria sammakoita

Heikkosen mukaan vuotoja ei kuitenkaan ole koettu niin suureksi haitaksi, että esimerkiksi tietojärjestelmää oltaisiin aikeissa rajata samalla lailla kuin terveydenhuollossa on tehty.
-Tällainen kansalaisuteliaisuus ei ole vielä suuri ongelma. Koskaan ei ole havaittu mitään merkkejä siitä, että poliisista olisi vuodettu tietoja esimerkiksi rahaa vastaan.
Miksi poliisi sitten vuotaa?
-Yleensä ihmisillä on joku agenda tai tarkoitus toiminnalleen, se on selvä.
-Voi olla vaikka nuori poliisi, joka liikkuu aktiivisesti yöelämässä ja haluaa tehdä tiedoillaan vaikutuksen kavereihinsa. Meillä on tehty tällaiseen toimintaan viittaavia tarkastuksia, Heikkonen myöntää.
Lörpöttelevät poliisit voivat olla myös todellinen turvallisuusuhka.
-Tietoa poliisilta haluaa lehdistön ja tavallisten ihmisten lisäksi rikolliset. Poliisi voi vuotaa myös rikolliselle – kaikki on mahdollista. Meilläkin on ollut rikoksia tehneitä ihmisiä töissä, Heikkonen pyörittelee.
-Mutta kaiken kaikkiaan, kovin ihmeellisiä sammakoita poliisilta ei ole lähtenyt, apulaispoliisipäällikkö päättää. (HäSa)

Iso-Britanniassa on kohistu News of the World -lehden laittomista tiedonhankintamenetelmistä.
Salakuuntelut ja läheiset suhteet poliisiin ovat johtaneet mm. korkeiden poliisijohtajien eroamisiin.
Suomessa toimittajien poliisille maksamista lahjuksista on vihjailtu aika ajoin.
Vuonna 2009 kansanedustaja ja ex-ministeri Osmo Soininvaara väitti tutun toimittajan kertoneen hänelle, kuinka Helsingin poliisi vuotaa salassa pidettävää aineistoa lisäansioiden toivossa.
Soininvaara ei kuitenkaan esittänyt näyttöä väitteensä tueksi.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on myöntänyt, että vuotoja tapahtuu, mutta havaintoja rahan liikkumisesta ei ole.

Oppia paloittelu-surmaajan paosta

Kanta-Hämeen poliisin tiedotus sai pyyhkeitä korkealta taholta, kun paloittelu- ja vesurisurmaaja Terhi Tervashongan paosta ei uutisoitu. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ärähti menettelystä ja poliisin lausunnoista.
-Kyllähän siitä tapauksesta oppia tuli ja käytäntöä muutettiin, komisario Ilkka Iivari sanoo.
Apulaispoliisipäällikkö Mika Heikkosen mukaan vankilapaot ovat, tai ainakin aiemmin olivat, poliisille rutiinijuttuja. Avovankilasta tulleessa tiedossa ei mainittu luvattomasti poistuneen henkilön taustasta tarkemmin.
-Eikä kello kilkattanut tämän Tervashongan nimen kohdalla, koska se oli meille täällä täysin outo. Kyseinen henkilö on muuttanut nimeään rikostensa jälkeen, eikä niitä tekoja ole tehty täällä.
-Poliisitiedottaminen on kaiken kaikkiaan vaikea laji ja kieli keskellä suuta pitää olla. Toisaalta pitäisi tiedottaa, toisaalta ei saisi sanoa. Itsekin olen ollut valtakunnansyyttäjän tutkinnan alla, kun kanneltiin minun antaneen esitutkinnan vaarantaneita tietoja Humppilan ampumistapauksen yhteydessä, Heikkonen muistelee.
Kommentti

Ei meillä, vaikka muualla?

Suomalainen media kuittasi News of the Worldin skandaalin vailla minkäänlaista aitoa, ainakaan julkista itsetutkiskelua. STT:n muutama viikko sitten tekemässä jutussa haastateltujen päätoimittajien näkemys oli vankkumaton: Ei ole mahdollista meillä. Asiat ovat kunnossa.
Tohdin olla eri mieltä. Tasan on mahdollista, ja luultavasti todennäköisyys arveluttavien tai jopa laittomien menetelmien käyttöön vain kasvaa koko ajan. Uutiskilpailu kiristyy, ja vaikka Suomen lehdistö on ollut länsieurooppalaisessa vertailussa jopa kesyä, suunta brittitabloidien viitoittamalle tielle on ollut täysin selvä jo pari vuosikymmentä.
Jutut lyhenevät, kuvat ja otsikot suurenevat ja aiheet popularisoituvat. Kehityksessä on eittämättä ollut hyvät puolensa, mutta pimeä puolikaan ei ole jäänyt tuntemattomaksi.
Viranomaisetkaan eivät ole perusuteliaan ja ahneen ihmisluonteen yläpuolella. Jokaisen vuodon takana on motiivi. Jollakin se saattaa olla jalo, jollakin toisella taas itsekäs. Kuten raha. Tai kosto.
En ole rikostoimittaja, mutta minullekin poliisit ovat puhuneet sitä sun tätä vuosien varrella.
Muuten, 7 päivää -lehden päätoimittaja oli liian kiireinen kommentoimaan lehden tiedonhankintamenetelmiä tätä juttua varten.

”Poliisi vuotaa valitettavan vähän”

Suojelupoliisin hallussa olevaa niin sanottua Tiitisen listaa oikeusteitse hakenut ja Vuoden journalisti -palkinnolla 2008 palkittu Susanna Reinboth näkee poliisin pitävän yleisesti ottaen tervettä etäisyyttä mediaan.
-Koskaan ei voi sanoa, ettei meillä voisi tapahtua mitään vastaavaa kuin Englannissa, mutta suuri ihme ja järkytys se minulle olisi.
-Mitään merkkejä vastaavasta ei ole ollut. Oikeustoimittajat ry teki kyselyn jäsenilleen sen jälkeen, kun Osmo Soininvaara taannoin esitti väitteensä vuodoilla lisätuloja tienaavista poliiseista. Kyselyn mukaan salaista tietoa liikkuu joskus, mutta siitä ei koskaan makseta, Reinboth sanoo.
Hän myöntää itsekin saaneensa salassa pidettävää tietoa.
-Näissä tapauksissa on ollut kyse siitä, että poliisia on painostettu lopettamaan tutkinta asiasta, joten he ovat halunneet saattaa sen julkisuuteen, Reinboth kuvailee.
Hän pitää poliisin vuotoja kaksijakoisena asiana.
-On periaatteellinen ongelma, jos salaista tietoa liikkuu, mutta sitä tapahtuu vähemmän kuin luullaan. Rikostoimittajien kannalta poliisi vuotaa valitettavan vähän – itse asiassa käsittämättömän hyvin he pitävät suunsa kiinni, Reinboth naurahtaa.

”Pidä turpas kiinni vielä viikko”

Skuupeistaan tunnetuissa Nelosen uutisissa nykyään työskentelevä Reinboth sanoo, että usein poliisin virallisen tiedotuksen ohitse saatavissa jutuissa taustalla on toimittajan ahkeruus.
-Sitä tapahtuu usein, että toimittaja on ollut jutun päällä ja kysyy asiasta poliisilta. Poliisi ei halua tutkinnallisista syistä juttua vielä julkisuuteen ja ostaa hiljaisuutta toimittajalta lupaamalla tietoa myöhemmin. Tyyliin ”pidä turpas kiinni vielä viikko, niin sitten”.
-Aina kun on kyse inhimillisestä toiminnasta, syntyy luottamuksellisia välejä, jopa toimittajien ja poliisien kesken.
Reinbothin mukaan suomalainen uutismedia on eettisesti korkeatasoista.
-Journalistin ohjeita noudatetaan. Viihdelehdistön toimintatapoja olen miettinyt ja ihmetellyt.
-Meillä on viisi miljoonaa paparazzia kännykkäkameroineen ja sillä alkaa kohta olla seurauksia. Viihdelehdet maksavat tiedoista ja kuvista tavallisille ihmisille. Jos sen tekee viranomaiselle, mennään laittomuuden puolelle, Reinboth muistuttaa.
Hän pitää mielenkiintoisenä ilmiönä muiden medioiden, erityisesti iltapäivälehtien, loisimista viihdelehtien tekemillä paljastuksilla.
-Monet uutistoimittajat ovat olleet häkeltyneitä siitä, että juttuja pitää tehdä Seiskan perusteella.
Aina kun on kyse inhimillisestä toiminnasta,
syntyy luottamuksellisia välejä, jopa
toimittajien ja poliisien kesken.
Oikeustoimittaja Susanna Reinboth
näkyvissä, vaikka aika ajoin asiasta on vihjailtu julkisuudessakin.

HäSa