Kolumnit Uutiset

Kukin kuplassaan

Kuuntelin hiljattain viereisillä penkeillä käytävää keskustelua, joka eteni jokseenkin tähän tapaan:

– Jos parveketupakointi kielletään, mä ainakin poltan vaan enemmän.

– Ryssät vie meidän työpaikat.

-Ruotsissa on mamuista vaan ongelmia.

Meinasin nousta ylös ja tokaista suorat sanat siitä, ketkä mielestäni tässä ongelmia aiheuttavat.

Pahin ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, että majailemme kukin omissa kuplissamme.

Koulutus periytyy, kertovat monet tutkimukset. Samoin periytyvät asenteet.

Yliopisto-opiskelijan on vaikea ymmärtää, miten Pekka Haavistosta (vihr.) ei tullutkaan presidenttiä, ja miten perussuomalaiset saivat yhtäkkiä selvästi enemmän ääniä kuntavaaleissa, kuin vaikka vasemmistoliitto tai vihreät. On vaikea ymmärtää, miksi maahanmuuttajien työtä parjataan, kun tuntuu, ettei kukaan Suomessa syntynyt suostuisi tekemään niitä töitä, joita monet muualta tulleet tekevät.

Vierailin kuntavaalien aikaan kotipaikkakunnallani ja näin vanhaa ystävääni. Hän ei mennyt lukioon, vaan suoritti ammattitutkinnon. Ei muuttanut pois, vaan jäi pienelle paikkakunnalle. Hän kertoi, että uskoo perussuomalaisten voivan ajaa pienituloisten asiaa ja voivan tuoda muutosta paikalliseen politiikkaan.

Kukaan yliopistossa opiskelevista ystävistäni ei olisi sanonut näin. Kenellekään ei olisi edes tullut mieleen. Ei yliopistokuplassa, jossa puolet porukasta on kaikkien stereotypioiden mukaan maailmaa arjessaan parantavia kasvissyöjiä, ja lajittelee biojätteensä.

Omanlaisensa kupla on myös esimerkiksi sosiaalisen median Twitter. Tuomas Embuske twiittaa, Alexander Stubb (kok.) twiittaa. Mutta ketä kiinnostaa? Iso osa suomalaisista ei vieläkään tiedä, mikä on Twitter. Toimittajien ammattilehti sen sijaan korostaa jatkuvasti, miten tärkeää jokaisen toimittajan on olla Twitterissä.

No on minullakin tunnukset sinne.

Kukaan ei-korkeakoulutetuista tutuistani ei twiittaa. Harva yliopistossa opiskelevakaan. Twitteriin on muodostunut toimittajien oman sisäpiirin kupla.

Samanlaisia kuplia syntyy yhteiskunnan eri osiin jatkuvasti. On pääkaupunkiseutulaisten kupla, jossa elämä ilman julkista liikennettä on utopiaa. On pienten lasten vanhempien kupla, jossa päivitellään ihmisten piittaamattomuutta lasten tarpeista julkisissa tiloissa. On eläkeläisten kupla, jossa älypuhelin on täysin vieras väline.

Oman kuplansa tiedostaminen on ensimmäinen askel siihen, että voi edes yrittää ymmärtää maailman tilaa. Hyppääminen vieraaseen kuplaan voi aiheuttaa ahaa-elämyksen, jonka jälkeen maailmaa voi todella ryhtyä parantamaan.

Ei auta päivitellä, miten typeriä viereisen penkin miehet maahanmuuttokriittisine puheineen ovat, jollei ymmärrä, mistä puheet johtuvat. Vasta sitten voi pohtia, kuka on oikeassa, ja miten asioita voi kehittää. Vai onko sittenkin tilanne niin kuin klassikkomusikaalissa Viulunsoittaja katolla todetaan:

– Hän on oikeassa, ja hän on oikeassa. He eivät voi molemmat olla oikeassa!

– Tiedätkö, sinäkin olet oikeassa?

Päivän lehti

28.1.2020